Maaliskuun alkupuolella kerroin niistä takapuolen apurungon puslista, jotka kaipasivat vaihtoa. Oireena oli lähinnä se, että auton takapää souti koko ajan; välillä tuntui siltä kuin olisi ajellut jäällä, vaikka lähin jäälaikku oli viereisessä metsäpöheikössä. Kun nuo puslat väsyvät tarpeeksi, niistä alkaa kuulua selkeitä kolahduksia/narahduksia aina liikkeelle lähtiessä ja kiihdyttäessä. Minun puslat eivät vielä kolisseet, mutta se eestaas soutaminen oli tuskallista.

Jos olisin tiennyt, miten hirveä urakka tämä tulee olemaan, en varmaan olisi ryhtynyt koko puuhaan - tai sitten olisin vähintään varannut rauhoittavia lääkkeitä taskuun. Kokonaisuudessaan kummankin puolen puslan vaihto kesti noin 10 tuntia: 8 tuntia oikealle puolelle ja 2 vasemmalle. Ensimmäisessä meni niin kauan sen takia, koska työkalut olivat mitä sattuu ja vähän väärän kokoiset.

BTCF:n foorumilla on loistava ohje näiden perkeleiden vaihtoon. Noudatin sitä ja hyvin meni, paitsi että mulla ei ollut oikeanlaista ulosvetotyökalua, joten sinne sitten tungettiin vaikka sun minkälaista palikkaa jotta homma toimi. Foorumilta löytyy myös piirustukset ko. työkaluista, sekä ulosvetäjästä että sisäänpainajasta. Jos on metallimiehen taitoja niin eikun tekemään.

Ensin pitää ottaa takapenkin istuinosa irti, ja sedanmallin autoissa myös turvavöiden vastakappaleet. Ne ovat kiinni yhdellä pultilla kumpikin. Apurunkoa kiinni pitävä pultti on turvavyön vastakappaleen alla, ja se pitää saada nousemaan sieltä pois ennen kuin puslaa pääsee vaihtamaan.

Oikean puolen pusla hankasi vastaan minä kerkesi. Ensin lähdettiin siitä, että puslan alaosaa piti leikellä pois, jotta siihen saatiin oikeanlainen hylsy ulosvetämistä varten. Apurungossa on toisella puolella vain noin 3-4 mm tilaa mihin hylsyn reunat pitää saada sopimaan, jotta tunkki/työkalu ei käänny vinoon. Siinäpä haastetta! Bonusta tuli vielä siitä, että puslan yläpäähän ei ulosvedettäessä sovi pyöreä lätkä, vaan siitä on leikattava reunat pois niin että lopputulos muistuttaa suorakaidetta, jonka päädyt on pyöristetty. Rälläköin yhtä metallinpalaa varmaan puoli tuntia jotta sain siitä oikeanlaisen. Mutta sen jälkeen asiat alkoivatkin parantua huimasti, koska oikean kokoinen lätkä yläpäätän irrotti puslan todella helposti. Ainoa vittumainen homma siinä oli tuo alareunojen rikkominen.

Vanha pusla alapuolelta...

...ja yläpuolelta. Ilmeisesti näitä ei ole ikinä vaihdettu, eli ovat siis olleet paikallaan semmoiset 22 vuotta. Vasen oli pahempi kuin oikea; oikeassa oli vain vähän löysää, mutta vasemman puolen palikassa oli selvä repeämä.

Sieltähän se lähti, ja holkkikin näytti sisältäpäin yllättävän nätiltä. Hiekkapaperilla putsauksen jälkeen päästiin painamaan uutta puslaa paikalleen. Siinäkin oli vähän soveltamista työkalujen kanssa...

Se o sielä!

Kuvasta näkyy myös kiva ylläri: oikean puolen pohja oli ihan ruostemössöä tuosta tukiraudan alta. En saanut enää kiinni kuin toisen noista pikkupulteista, kun toisen pultin kohdalta pelti repesi. Hitsaushommiksi menee siis.

Maanantain ja tiistain välisen yön auto kökötti koulun hallissa, koska ekaa puslaa ei saatu edes irti koko päivänä. Se irtosi vasta tiistaina paremmilla työkaluilla. Tiistai-iltana ajelin sitten kotiin oikealla puolen uusi pusla ja vasemmalla vanha, ja silloin vasta ymmärsin, mitä se tarkoittaa, että väsyneet puslat alkavat kolahdella liikkeelle lähtiessä. Aina, kun kaasuttelin liikkeelle tai kiihdytin vähänkin rajummin, takaa vasemmalta kuului narahdus ja kolahdus. Minun villi veikkaukseni oli se, että nyt, kun oikealla puolen oli uusi pusla, se vasemman puolen vanha paska otti hittiä kahta kovemmin.

Tänään sitten vaihtui se toinenkin pusla.

Se päätti lähteä kappaleina. Kun sisukset oli ensin saatu pihalle, sahailin ulkorunkoon lovet paineilmarautasahalla ja hakkasin puslan lyttyyn vasaralla ja ruuvarilla. Tämä kakkonen ei kuitenkaan ollut paha, siinä meni vain kaksi tuntia.

 

Saatiin myös se vasemman puolen koiranluu vaihdettua.

Eipä auto souda ja huopaa enää. Etupää vain vähän hakee tietä, kun tukivarsissa on väljää.

Ps. Sain myös laitettua kesärenkaat vanteille. Ekaa kertaa elämässäni ostin UUDET renkaat, kun rahatilanne sen kerran salli.

Pps. Ei loppunut se kolahtelu takapäästä ihan kokonaan puslien vaihdollakaan. Mä luulen, että syypäänä on löystynyt iskarin yläpää. Vasemmalta puoleltahan moista jo kiristettiin syksyllä, mutta oikeaan puoleen ei kajottu, joten kaiken järjen mukaan oikea puoli on yhtä lailla löystynyt ja oireilee nyt sitten. Kolina kuuluu lähinnä monttuun ajaessa, tai jos tiessä on paljon pientä epätasaisuutta, kuuluu tasaista kalinaa. Se on ihan erilainen ääni kuin se tiistai-iltana todistamani puslan kolahtelu. Paska homma, iskarien kiristystä varten kun pitää irrottaa takapenkki, niskatuet, selkänoja ja hattuhylly. Plääh. Ensi lähiopetusjaksolla varmaan sitten, ellei sitten sitä ennen tule aurinkoisia kelejä, jotta operaation voi suorittaa kotipihassa taivasalla. Sittenpä nähdään, osuiko mun diagnoosi oikeaan.

Ppps. Tästä autosta oli aikoinaan netissä juttua, kun edellinen omistaja, se joka aikoinaan toi kaaran Puolasta Suomeen vuonna 2003, oli kirjoitellut kaikenlaista kotisivulleen: autoon tehtyjä korjauksia, parannuksia, pari pientä kolaria, musiikkivehkeiden rakentelua tms. Sivu on sittemmin häipynyt käytöstä, mutta ehdin tallentaa jutut omalle kovalevylleni. Lueskelin koko stoorin läpi tänään. Se oli hullun mielenkiintoista, oli kuin olisi lukenut oman lapsen lapsuuskirjaa tai jotain. Tuttuja vikojakin löytyi: jäähdytysnestevuoto syylärin kupeesta (putkiliitokset löysällä), etupään kolinaa joka selvisi tukivarren vaihdolla, pohjassa ruostetta...