Isäntä värkkäsi Calypsorotiin vähän uutta pakoputkea. Koska nosturia ei ollut saatavilla, teimme pihaan pukit. Se rakennelma oli niin hurjan näköinen, etten uskalla edes laittaa siitä kuvaa. Mutta auto ei pudonnut kenenkään niskaan eikä edes karannut niiden kolmen päivän aikana, mitä se siinä seisoi etupää ilmassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Pakoputkesta lähti etummainen äänenvaimennin huis hittoon ja sen tilalle tuli suoraa putkea. Se pönttö oli paikattu noin viidesti jo sinä aikana, kun olen tuon auton omistanut, ja loppujen lopuksi se oli jo niin paskana, ettei sitä edes pystynyt fiksaamaan enää. Se sai siis lähteä. Yksi äänenvaimennin riittää ihan hyvin. Siitä puheen ollen, sitäkin piti paikata. Toivottavasti se menee katsastuksesta läpi. Nyt ei olisi varaa ostaa uutta.

Joka tapauksessa etummaisen äänenvaimentimen poisto oli positiivinen juttu: vaikka auto pitääkin nyt kovempaa ääntä (mikä ei sinänsä haittaa ainakaan minua), se kiihtyy huomattavasti paremmin, ja alakierroksille ilmaantui tuplasti lisää vääntöä. Isäntä halusi aukaista rikkinäisen pöntön ja katsoa, mitä se oli syönyt. Olihan se ihan tuhannen tukossa. Ei siis ihme, ettei tehoja välillä tuntunut löytyvän.

Hankin myös uuden (käytetyn) ilmamassamittarin ja asensin sen paikalleen. Sen paremmuuden tai huonommuuden voi todeta ainoastaan motarilla, joten testaaminen saa jäädä huomiseen. Kyllä se ainakin käyntiin lähti. Sen verran testasin.