Tänään töissä oli tylsää, joten ajettiin sitten minun auto halliin ja ruvettiin tutkimaan. Halusin selvittää mistä se narina oikein kuuluu. Takapään puslissa oli vähän väljää, muttei mitenkään radikaalisti, ja tuplasilmukat oli vähän kuivuneet. Ei muuta ihmeellistä. Sitten löytyi jotain: kuskin puolen takaiskari oli löysällä. Kiristä se, sanoi työkaveri - tai työnohjaajiahan ne on mulle, eivät varsinaisesti työkavereita -, laski auton alas ja meni tupakalle.

Minä tomerana tyttönä irrottelin niskatuet, niskatukien muovikuoret, turvavöiden muovilärpäkkeet ja takapenkin, sitten selkänojan pultit, selkänojan ja hattuhyllyn. Takaiskarin yläpäähän löytyy sieltä mahdollisimman vaikeesta paikasta hattuhyllyn alta takaikkunan vierestä. Sinne ei pääse kontin puolelta, ainakaan tuon autoyksilön kanssa, koska sinne on rakennettu sitä poppisboksia takakonttiin.

Olihan se iskari hiukka löysällä. Iskarin yläpään suojakumi oli myös vähän entistynyt, ja se varmaan menee kanssa piakkoin vaihtoon. Kiristämisen jälkeen kitinät kuitenkin hävisi kuin taikaiskusta. Eturenkaatkin oli taas menettäneet ilmaa, ja jouduin lisäämään apparin puolelle aika reippaasti ja kuskin puolelle kanssa.

Sen jälkeen oli vuorossa takapenkin kasaaminen. Hattuhylly paikalleen, sitten selkänoja (se kysyi vähän voimaa ja kirosanoja), sitten niskatuet ja lopuksi takapenkki. Jouduin taas hyppimään sen perkeleen penkin päällä että sain sen paikalleen. Mun kuusikymmentä kiloa ei paljon auta, kun semmoiset lukot ei tahdo mennä kiinni. Kaiken sen jälkeen tunsi tehneensä oikein töitäkin, kun hiki vaan virtasi.

Venttiilikopan tiivisteen vaihto olisi edessä huomenna, jos kerkiää jossain välissä.