On tämä saatana ollut taas työmaa.

Kaikki alkoi muutama päivä venakopan tiivisteen vaihdon jälkeen. Lähdin töistä kotiin, pääsin parisataa metriä eteenpäin ja sitten tuli moottorista jumalaton potku, ihan kuin koko kone olisi yhtäkkiä pätkäissyt. Ja heti sen jälkeen kierrokset alkoivat humppaamaan rajusti eestaas: 500-2500-700-3000... jne. ilman mitään järjellistä kaavaa. Pääsin linkuttamaan nykien läheiselle parkkikselle. Siinä istuessani auto eli ihan omaa elämäänsä ilman että jalkani oli lähelläkään kaasupedaalia. Kaasutti, röpötti, kaasutti ja röpötti, ja sitten, pam, sammui. Ja minä istuin ihan hoomoilasena ja kuuntelin ja ihmettelin että mitä nyt jumalauta taas.

Ensin epäilin, että joku alipaine- tai imuputki on irronnut tai katkennut, tai että kaasuläppäanturi on seonnut totaalisesti. Muulla tavoin kierrosten nousemista itsekseen ei oikein voi tässä koneessa selittää. Irrottelin vuoron perään koko joukon piuhoja: kaasuläppäanturin, lambdan, ilmamassamittarin, tyhjäkäyntimoottorin. Mikään ei muuttanut asiaa, paitsi huonompaan suuntaan. Lopulta irrotin akunkengän ja annoin olla hetken aikaa. Kun sen jälkeen käynnistin koneen, se tuntui käyvän melko kauniisti, mutta kaasuun en uskaltanut koskea.

Työkaverin avulla sain auton hinattua läheisen tutun korjaamon pihaan. Tsekkasin vikakoodit ja sain tulokseksi seuraavat:

26 Jatkuva plus-jännitesyöttö liian alhainen
16 Pyörintänopeussignaali/asentoanturi, väärä signaali/ei signaalia

Toisin sanoen, kampiakselin anturi se siellä taas kiukutteli. Hiukanhan se pani raapimaan päätä, koska se anturihan vaihdettiin viikko sitten, ja vielä marmorilta ostettu osa. Tässä vaiheessa aloin epäillä johtosarjavikaa.

Noo, sain korjaamolta sijarin lainaan. Se oli vanha Fiesta, ja sillä ajaessani tunsin syvää noloutta; minut oli alennettu. Olisin halunnut vajota penkkien väliin kun ajoin kotipihaan. 

Seuraavana päivänä korjaamolta soitettiin. Autosta ei yllättäen löytynyt mitään vikaa. Ehei, wanha rouva käyttäytyi niin nätisti, että mekaanikko varmaan jo epäili minun hallusinoineen koko jutun. Kun menin hakemaan autoa, kävi taas samalla tavalla: pääsin parisataa metriä eteenpäin ja lähes tasan samassa kohtaa ihan samat oireet. Ensin kova nykäys, sitten kierrosten sinkoilu stratosfääriin ja takaisin. Ja taas olin siellä samalla parkkiksella nalkissa kiroilemassa kuin merimies. 

Sain kyydin kotiin ja palasin illemmalla tutkimaan autoa tarkemmin yleismittarin kanssa. Tarkoituksena oli aloittaa kaasuläppäanturista. Kun käynnistin auton, se kävi tasaisesti. Kierrosten humppaamisesta ei ollut jälkeäkään. Päätin huvikseni kokeilla heittää pari lenkkiä parkkiksen ympäri. 

Mitäs vittua, se toimi. Veti ihan normaalisti (no jaa, pientä nykimistä oli havaittavissa, muttei mitään vakavaa) eikä kaasutellut itsekseen saati pätkinyt samalla tavalla kuin aiemmin. Päätin yrittää ajaa sen kotiin. Sekin onnistui ilman suurempia kommelluksia. 

Kului pari päivää. Ajellessani töihin ja takaisin koin vielä monta kertaa sen saman kunnon potkun, kaikissa mahdollisissa olosuhteissa: kylmänä ja kuumana, moottorijarrutuksessa, kiihdyttäessä ja tasakaasulla. Se tuntui samantapaiselta jysäykseltä kuin silloin, kun nostaa kytkimen liian nopeasti ja auto hyppää eteenpäin ja kenties sammuu. Ja sitten yksi päivä lähtiessäni töistä kotiin sekoaminen tapahtui taas: kun painoin kytkimen pohjaan ja nostin jalan kaasulta, kierrokset eivät laskeneetkaan, vaan alkoivat seilata reippaasti eestaas. Eikä puhettakaan siitä, että kaasuun olisi vastattu edes puolitosissaan. 

Taas sama juttu. Sain kyydin kotiin, annoin auton murjottaa itsekseen muutaman tunnin, ja palasin illemmalla ajamaan sen toiselle korjaamolle. Taas se toimi jäähdyttyään suht kivasti. Sain taas sijaisauton lainaan, tällä kertaa melko uuden Polon, joka ei tuntunut ihan niin syvältä nolaukselta kuin se Fiesta, mutta perseestä sillä oli silti ajaa. Vihaan etuvetoisia autoja. Etenkin etuvetoisia pieniä autoja. Tuntuu kuin ajaisi nukenrattailla. 

Tällä kertaa jotain vikaa löytyi. Kampiakselin anturin piuha oli jäänyt roikkumaan, ajautunut vesipumpun hihnapyörän väliin ja hankautunut lähes poikki. Sehän se oli niitä pätkimistä ja potkimisia tehnyt. Kyllä vitutti. Anturin vaihtanut kaveri oli jättänyt pois tärkeän osan: muovisen kourun, jonka suojissa johto kulkee moottorin etupuolelta termarikotelon ja vesipumpun välistä ja estää johdon pääsyn liikkuvien osien väliin. Vannoin, etten ikinä enää anna kenenkään kaverin tai kaverinkaverin koskea autooni, vaan teen itse tai vien korjaamolle. 

Vaihdettiin uusi anturi. Tarvike, mutta Siemens; alkuperäistä olisi joutunut odottamaan viikon tai kauemminkin. Kun lähdin korjaamolta, minulla oli paha aavistus. Ja arvatkaa miten kävi? No tällä kertaa pääsin 50 metriä ennen kuin painoin risteyksessä kytkimen pohjaan vaihtaakseni pienempää tupaan... ja VRUMMM! Taas mentiin. Kierrokset pomppasivat yhtäkkiä kahteen ja puoleen tonniin, tipahtivat alas, kiipesivät taas ja jäivät seilaamaan. 

Käänsin auton ympäri jotenkin nykien ja ajoin takaisin. Piti pitää kytkintä puoliksi alhaalla, koska tuo perkele yritti kiihtyä itsekseen, ja aika voimalla vieläpä. Varasin autolleni uuden ajan. Hyppäsin samaan ahtaaseen Poloon ja ajoin kotiin. 

Seuraavana päivänä tuli soitto. Tyhjäkäyntimoottori oli jumissa. Minä olin vähän epäillytkin jonkinlaista imuvuotoa, koska ei yksin kampiakselin anturi oikein voi aiheuttaa niin hurjaa kierrosten humppaamista. Pätkimistä kyllä. Niinpä tyhjäkäyntimoottori putsattiin huolella (ja toivoakseni myös öljyttiin). Kun sain autoni viimein takaisin, ajoin kotiin semmoisessa jännitystilassa, että sain illasta hirveän päänsäryn. 

Kaikki toimi ihan hyvin muutaman päivän. Mutta...

Sitten alkoi nykiminen. Ensin moottorijarrutuksessa. Himmasi, kiihtyi, himmasi, kiihtyi. Ja seuraavaksi kiihdytyksessä: selkeää, mutta aika iisiä nykimistä, lähinnä tuntui siltä kuin joku pytty olisi ollut pimeänä. Ja sahautti pitkään käyntiin kylmänä. Mutta enää ei tullut niitä rajuja pätkimisiä, ja auto kuitenkin liikkui eteen ja taakse eikä sammunut matkalle. Ostin uuden tyhjäkäyntimoottorin ja ajattelin kokeilla vaihtaa sen. 

Tänään käväisin huvikseni P:n luona lukemassa vikakoodit. Ja hih hih, sieltähän tuli ihan uusi: 

Nokka-akselin anturi!!

Kyseinen anturi on vaihdettu viime kesänä. (Tosin se oli tarvikeosa, vaikkakin alan liikkeestä tilattu.) Nyt olisi sitten tutkittava, johtuuko kyseinen vikailmoitus siitä, että anturi on todellakin pimeänä, vai kenties siitä, että vanoksen tiivisteet vuotavat. Vanos on alkanut pitää aika iloista rallatusta viime aikoina, ja olen lukenut, että kun sen tiivisteet pettävät, vikakoodia voi pukata nokan anturista vaikka itse anturissa ei olisi mitään vikaa. Ajoitus alkaa vain pikkuisen heittää, ja ecu tulkitsee sen anturiviaksi. 

Samaan aikaan yksi viime syksynä ostettu Bremin puola pimeni, ja sain takuuvaihtona uuden. Uusikin oli paska jo heti paketista otettaessa ja sai koneen käymään kuin puimuri. Vein senkin takaisin ja odottelen nyt jälleen takuumiehen yhteydenottoa. Onneksi varastossa oli muutama vanha puola, jotka jotenkuten toimivat. 

Hohhoijaa. Mitähän seuraavaksi? Tuntuu, että mitä enemmän korjaan, sitä enemmän tulee lisää vikaa.

Myykää ny jumalauta mulle toimiva auto! >:-(

Ps. Alpinweiss lähti purkuun. Siinä alkoi jo olla niin paljon vikaa, ettei sitä enää kannattanut kunnostaa. Alkaen nyt vaikka vuotavasta lämppärin kennosta ja öljyä itkevästä moottorista...

Lisäys 28.5.:

Tarkemman tutkimisen ja kuuntelemisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että vanos ei suinkaan rallata eikä ratise, vaan nakuttava ääni kuuluu suuttimista. Se + nokan anturin vikakoodi antaa aika vahvan viittauksen siihen suuntaan, että ei todellakaan olisi pitänyt ostaa Meyleä. Minulla on vielä vanha nokan anturi tallella. Kokeilen laittaa sen paikalleen ja katson mitä tapahtuu ennen kuin ostan uuden 140 euroa maksavan orkkisosan.