Lähiopetusjakso alkoi taas, ja heti kun päästiin halliin, minä valtasin yhden nosturipaikan ja aloitin fiksaus- ja tutkimisoperaation.

 

Kohde numero 1: Bensatankin luukku.

Luukun sarana on ollut murtunut jo pidemmän aikaa, ja luukku repsotti ikävän näköisesti eikä mennyt lukkoonkaan - koskapa lukon kieleke ei osunut sinne mihin piti. Uusi sarana maksoi KL-Varaosilla kympin verran. Vanhan irrottaminen olikin sitten mielenkiintoinen show. Eihän se sieltä yhtenä kappaleena irronnut, vaan piti repiä luukku väkisin irti ja ottaa saranan kappaleet irti meisselillä kitkuttelemalla.

Nämä ovat sitten törkeen kuraisia autonosia, anteeksi vain.

Luukku ja vanhan saranan kappaleet:

Uusi sarana:

Olisi pitänyt ottaa enemmän kuvia, niin olisin voinut selittää homman tarkemmin. Mutta siis sarana tulee kiinni muoviklipseillä, mitään liimoja tai ruuveja ei tarvita. Itse laitoin ensin saranan kiinni luukkuun ja sitten vasta luukun kiinni autoon, mutta ongelmaksi jäi tuo metallinen jousi, joka pitelee luukkua kiinni ja myöskin auki tankattaessa. (Ks. ylin kuva.) Se olisi varmaan pitänyt panna paikalleen jo silloin, kun sarana oli vasta kiinni luukussa. Minä tein päinvastoin. Laitoin sen viimeisenä, eli silloin kun koko systeemi oli jo muuten paikallaan. Tulos? No jousi ei mennyt ihan perille asti, joten luukku kyllä pysyy kiinni nipin napin, mutta se ei pysy auki - eli saranan jännitys on väärässä paikassa. Toivon sormet ristissä, että saranan saa vielä ehjänä irti, että voin laittaa jousen paremmin.

 

Kohde nro 2: Jokin pörisee auton alla.

Bemari ilmaan ja tutkimaan. Pakoputki ei vuoda, ainakaan silmämääräisesti, vaikka muuten onkin kerta kaikkiaan hirveässä kunnossa. Koko pakoputki katteineen pitäisi vaihtaa, tai vähintään taaempi katalysaattori. Pärinän syy löytyi: Yksi pakoputken kiinnikkeistä juuri kuskin penkin alapuolella oli löysällä. Kiristin pultin, ja vot, ei pörise enää.

Voi kun useimmat auto-ongelmat selviäisivätkin yhtä helposti.

 

Kohde nro 3: Takapää heijaa ja kolisee.

Välillä ajaessa tuntuu siltä kuin ajelisi valtamerihöyryllä. Bemari saattaa yhtäkkiä päättää, että nyt olis kiva mennä vastaantulijoiden kaistalle tai käydä vähän tuolla metsänreunassa. Pieniä korjausliikkeitä pitää tehdä koko ajan että pysytään ylipäätään tiellä. Se ei ole niinkään vaarallista, koska liikkeet eivät ole yhtäkkisiä eivätkä nykäiseviä, mutta ärsyttävää; alusta tuntuu epävakaalta ja sivusuunnassa "löysältä". Ja lisäksi takapäästä kuuluu kolahduksia, etenkin monttuun tai töyssyyn ajaessa.

Kurkatessani auton perän alle opettajan avustuksella en yhtään enää ihmettele mistä nuo oireet tulevat.

Kuvassa keskellä oleva pystysuuntainen pieni palkki on takakallistuksenvakaaja eli koiranluu. Jostain syystä tämä oikeanpuoleinen oli päässyt irtoamaan kiinnikkeestään ja karannut osittain paikaltaan. Yritin merkata punaisella viivalla pätkän, jonka verran se on liukunut.

Sen siis pitäisi olla samalla kohtaa kuin tämä vasen:

(Edelleen pyytelen anteeksi kaikkea tuota kuraa ja paskaa, otin kuvat ennen kuin pesin auton.)

Molemmat koiranluut olivat välyksellisiä, ja lisäksi tuo oikeanpuolimmainen oli melkein irti.

Sitten täältä tulee se kolina ja myös osa siitä heijaamisesta:

Takakelkan kumit ovat AIVAN paskana molemmin puolin.

Hyviäkin uutisia sain: Takaiskarit ovat ehjät. Säästin siis noin satasen.
 

Pesuhallissa irvistelemässä.

Ps. Kukaan ei vieläkään tiedä mikä sille valkoiselle oikein tuli.