Tänään oli sopivasti aikaa ja kiva keli, joten päästiin laittamaan nuo uudet takaiskarit paikalleen. Kuskinpuolen jo kertaalleen purkuautosta vaihdettu iskari oli taas kuoleentunut, siellä ei kerta kaikkiaan ollut enää ketään kotona. Se oli taas pitänyt sitä pauketta ja kolinaa jonkun aikaa ja auto oli taas alkanut tuntua kiikkulaudalta.

Nämä kirjoitukset on muistiinpanoja ja oppimateriaalia lähinnä mulle itselleni, joten näiden perusteella ei välttämättä kannata lähteä omaa autoaan fiksaamaan.

Tadaa! Uudet iskarit saapuivat jo alkuviikosta, mutta vaihtamaan päästiin vasta tänään. Alvadissa on hinnat kohdillaan ja toimitusaikakin oli vain muutama päivä. Ja näissä iskareissa oli helatkin mukana, toisin kuin täällä koto-Suomessa, jossa nekin pitää ostaa erikseen. Olikohan niiden nimi hela? No ihan sama. Jotkut hilavitkuttimet kuitenkin.

Iskarien vaihto alkoi sillä, että otettiin takapenkki ja penkin selkänoja irti. Istuinosan irrottaminen on mulle jo vähän liiankin tuttua puuhaa niiltä ajoilta, kun akun kenkää piti olla irrottelemassa tuon tuostakin. Sitä ei luojan kiitos ole tarvinnut tehdä aikoihin, kiitos sen uuden lambdan. Selkänoja on kiinni kolmella mutterilla: sivumutterit löytyvät, kun ottaa istuinosan pois, ja sitten vielä yksi mutteri on penkin keskellä käsinojan alla.

Tässä on toinen niistä sivupuolen muttereista:

Perkeleen muovimutterit, helvetin hankalia laittaa takaisin.

Kun nämä oli saatu auki, otettiin niskatuet ja turvavöiden muovisuojukset pois. Nuo vöiden suojukset, tai mitä ikinä sitten viralliselta nimeltä ovatkaan, lähtevät parhaiten etureunasta nostamalla. Jos yrittää nostaa takareunasta, koko paska saattaapi haljeta. Sitten niskatukien muovirottelot pois - ne lähtevät, kun kääntää noita muoviruuveja puoli kierrosta.

Sen jälkeen takapenkin selkänoja lähtee irti. Se pitää pujotella turvavöiden alta, jos sen haluaa kokonaan pois tieltä, mutta sen voi jättää myös nojaamaan etupenkkejä vasten. Sitten irrotetaan vielä hattuhylly.

Sen jälkeen päästiin pelleilemään tunkin ja rengasavaimen kanssa. Takanurkka ilmaan, pultit pois ja rengas irti. Iskunvaimentimen alapää ja sen pultti löytyi renkaan takaa vetoakselin viekusta. Pultti on tuolla takana auton keskiosan puolella:

Kun kyseinen pultti saatiin saatu irti (mikä voi kysyä vähän voimaa ja kättä pidempää, etenkin jos siitä on vierähtänyt hetki kun iskarit on vaihdettu), siirryttiin irrottamaan yläpään mutterit.

Iskarien yläpäät ovat hattuhyllyn alapuolella takaikkunan vieressä. Niitä peittää kumitulppa, joka on yleensä erittäin hankalasti irrotettavaa sorttia. Kuvassa tulppaa ei näy. Nämä tapaukset irrotettiin pihdeillä.

Sitten vaan mutterit auki ja talteen - niitä ei kannata hukata.

 

 

Iskari - tai hienosti sanottuna joustintuki - lähti suht iisisti pois paikaltaan. Ihme ja kumma. Tässä kuvassa se on jo irti:

Ai miten niin hieman räjähtänyt. Vertaapa uutta ja vanhaa:

(Mulla on suunnitelmissa lyhentää noita jousia, että saan tiputettua autoa kotikonsteilla vähän enempi tonttiin, mutta se jäi nyt tällä kertaa vielä tekemättä.)

Ja onhan noissa jarrupaloissakin vähän huomauttamista, joten ei ihme, että ajotietokone niistä kiukkuaa.

Sitten jousipuristimet paikalleen ja menoks. Jousipuristimia pitää kiristää vuorotellen, niin kauan, kunnes jousien päät lähtevät irti jousilautasista. Ja ne pitää kiristää tiukkaan. Jos tuommoinen jousi lähtee karkuun, se tulee läpi niin autosta kuin ihmisestäkin.

Toisen puolen iskunvaimennin oli vielä kauheamman näköinen, mutta se sentään toimi jotenkin:

Sitten, kun kaikki peitekannet ja kumisuojukset ja mutterit oli irrotettu, iskunvaimennin otettiin veks ja vaihdettiin uusi tilalle. Kokoaminen tapahtui päinvastaisessa järjestyksessä ja kirosanojen kera, koska muuten hyvien työkalujen joukosta puuttui jakoavain, ja lisäksi jousi ei tahtonut pysyä paikallaan. Meinaan tuo yläpään mutteri on aika helvetin tiukassa kiinni.

Iskari laitettiin takaisin yläpää edellä, mutta vaikka yläpään mutterit pantiin paikalleen, niitä ei kiristetty vielä muutoin kuin sormin. Kun yläpää oli paikallaan, alapää laitettiin paikalleen ja kiinnityspultti kiristettiin. Vasta sen jälkeen yläpään mutterit kiristettiin kunnolla ja sen perkeleen kumitulppa pantiin takaisin paikalleen, jälleen voimasanojen saattelemana. Sitten rengas paikalleen, pultit kiinni ja tunkki pois.

Molempien iskarien vaihdon jälkeen auton sisätilassa vallitsi hienoinen sekasorto:

Hattuhylly, niskatuet ja penkit paikalleen. Nyt kelpaa taas ajella.

Käytiin koeajolla ja hyvältä vaikutti, tosin tuli ajettua maksimissaan kuutta-seitsemääkymmentä. Mutta enää ei kuulunut kolinoita eikä kalinoita, ja se hytkyminenkin loppui kertalaakista.

Tässä on seuraava projekti:

Silmälasit! Eiku...

Tämä on siis se etusäleikön runko. Kerittiinhän siihen vetäistä jo pohjamaalit alle. Nyt ongelma on tilan puute; pitäisi keksiä missä tämän maalaisi loppuun, koska tallipaikkaa ei enää ole. Hetkeen siis. Siksi nämäkin hommat on tehty tuossa omassa pihassa.

Jatkuu siis...

Ps. Näin tänään Prisman pihassa latvialaisen calypsonpunaisen bemarin, josta oli maalattu helmatkin samalla punaisella. Se oli hieno.