sunnuntai, 29. huhtikuu 2018

Venttiilikopan tiivisteen vaihto II

Vaihdoin omin tassuin venttiilikopan tiivisteen syksyllä 2014, ja koska en silloin vielä tiennyt autoista yhtään mitään, se meni tietenkin päin mäntyä. Tiiviste alkoi vuotaa lähes saman tien uudelleen. Tein pari ratkaisevaa virhettä: en katsonut, että tulpankolojen tiivisteet olivat tasan kohdillaan, enkä vaihtanut pulttien kumiprikkoja. Tällä kertaa tein oikein. Toivottavasti ainakin. Sanon toivottavasti siksi, koska näin vanhan moottorin venakopan tiivisteen vaihdon yksityiskohtiin ei tunnu löytyvän enää yksiselitteistä ohjetta. En löytänyt kunnon ohjeita edes korjauskirjasta. Sain Bemariharrastajien ryhmässä kaksi keskenään ristiriitaista neuvoa ja valitsin niistä sen, joka vaikutti fiksummalta. 

Tässä siis työvaiheet päivitettynä.

1. Poista muovisuojukset suuttimien ja puolien päältä. Tähän tarvitsee kymppimillisen hylsyn ja räikän sekä pienen talttapäisen meisselin, jos pultteja ja ruuveja peittävät lätkät ovat yhä tallessa. Puolien suojakantta irrottaessa pitää hetkeksi poistaa öljyntäyttökorkki, koska koppa ei nouse, jos se on paikallaan. Se kannattaa panna takaisin paikalleen, ettei aukkoon tipahda mitään.

2. Irrota venttiilikopan huohotusletku:

20171114_115927-edit.jpg

3. Irrota puolien liittimet ja nosta sähköjohdot pois tieltä. Saatat joutua irrottamaan puolien johtoja suojaavan muovikannen, jotta saat piuhat taitettua tarpeeksi taakse. Minä ainakin jouduin. (Tässä vaiheessa ennen piuhojen irrotusta on tietysti hyvä tarkistaa, ettei autossa ole sytytysvirta päällä, ellet halua pikapermanenttia.)

20180428_120607.jpg

4. Irrottele puolat ja nostele ne pois paikoiltaan. Ne pitää panna takaisin samassa järjestyksessä, joten pidä ne rivissä tai merkitse, mikä oli missäkin pytyssä. Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa puolat halkeamien tai tulpanhattuihin kertyvän öljyn varalta. Puolat voi myös mitata, jos sinulla sattuu olemaan yleismittari: mittaa vastus puolan kahden reunimmaisen pinnin väliltä. Sen pitäisi olla 0.4-0.8 ohmia, 0.9 on vielä siinä rajalla. Jos se on yli tämän lukeman, puola on paskana ja pitää vaihtaa. Halkeilleet puolat pitää myös vaihtaa uusiin, samoin tulpankolossa lillivän öljyn sotkemat tulpanhatut. (Niitä saa KL-varaosilta alle kympillä kappale.) Öljy ei lähde kumisesta hatusta pyyhkimällä, koska se on imeytynyt kumin sisään ja alkaa tihkua kumista ulos aina koneen lämmettyä. Öljyinen tulpanhattu haittaa kipinän kulkua ja saattaa aiheuttaa huomattavia sytytyskatkoksia. 

5. Venttiilikannen keskellä on neljä pulttia, joista kahdessa on kiinni punottu maapiuha. Irrota nämä piuhat -  tarvitset kasimillisen hylsyn - ja paina mieleen missä kohtaa ne olivat kiinni. Sitten voit irrotella kantta kiinni pitävät pultit. Niitä on yhteensä 15, keskellä 4 ja reunoilla 11, ja niissä on kympin kanta.

6. Nosta venttiilikansi pois paikaltaan. Sen pitäisi lähteä helposti, mutta toisinaan sitä saattaa joutua kitkuttelemaan talttapäisellä meisselillä kannen ja tiivisteen välistä. Hyvin varovasti sitten, ettei koppa halkea. Tässä kohtaa huomautan, että olet toivottavasti tekemässä hommia jossain sisätiloissa, jottei mahdollinen sade haittaa tai ettei avonaiseen moottoriin tipahda vaikka kuusenkäpy tai linnunpaska. (Minä jouduin tekemään tämän pihalla, ja juuri kun olin avaamassa venttiilikopan pultteja, alkoi sataa rakeita.)

Tässä vaiheessa voit silmämääräisesti tsekata pakopuolen nokka-akselin ja jakoketjun kunnon. Tässä 360 tkm ajetussa molemmat näyttivät vielä hyviltä. Nokissa ei ollut naarmuja eikä kulumaa, mikä kertoo siitä, että kone on huollettu asianmukaisesti ja on käytetty laadukkaita öljyjä ja öljynsuodattimia. (Kuvissa on jo paikallaan uudet tulpankolojen tiivisteet.)

20180428_181757.jpg

20180428_181751.jpg

7. Irrota vanha tiiviste ja puhdista tiivistepinnat hyvin. Jos sinulla on tuuria, vanha tiiviste lähtee yhtenä kappaleena. Jos ei, joudut irrottelemaan sen parin sentin palasina ja toivomaan sormet ristissä, ettei yhtäkään riekaletta tipahda pakonokan tai jakoketjun väliin. Meinaan siinähän sitten kaivelet sieltä jotain sentin mittaista kiveksi kovettunutta kuminpalasta ja yrität olla vahingoittamatta mitään. Venttiilikopan kannen voi puhdistaa asetonilla tai jarrucleanerilla, ja kannattaakin, mutta sylinterikannen puolen tiivistepinnat vain pyyhitään puhtaiksi öljystä ja tiivisteenjämistä vaikka nukkaamattomalla pyyhkeellä tai vipperillä. Sinne ei mitään tököttejä suihkutella. 

8. Irrottele vanhat kumiprikat pultinkoloista ja painele uudet kumiset prikat pultteihin kiinni. Miksikö ne pitää vaihtaa uusiin? No tässä syy:

20180428_144821.jpg

Vasemmalla vanha, oikealla uusi. Vanha ei enää paina koppaa tarpeeksi hyvin kiinni, joten tiiviste jää vuotamaan. 

9. Laita uusi tiiviste paikalleen. Koneen takapäässä on kaksi puolikuun muotoista uraa, ja tiivisteessä on vastaavasti kaksi puolikuun muotoista palaa. Ne pitää painaa tiukasti paikalleen niin että tunnet napsahduksen. Jotkut tykkäävät laittaa hitusen tiivisteliimaa noihin puolikuihin ja myös koneen etupäähän sekä vanoksen kohdille, mutta itse en tällä kertaa lätrännyt sinne mitään liimoja, joten katsotaan miten se pitää tällä kertaa. Pyöreät tulpankolojen tiivisteet laitetaan uurrepuoli ylöspäin kuvan osoittamalla tavalla, jotta alapuolelle jäävä kumireunus pitää tiivisteen paikallaan. 

20180428_182658.jpg

20180428_150121.jpg

Näin päin. Kuvassa vanha tiiviste, joka on kyllä mennyt oikein päin, muttei ole ollut ihan kohdillaan, kuten painaumista näkyy. Tässä kohtaa tuli se ristiriita. Jotkut sanoivat, että kolojen tiiviste pitää laittaa uurrepuoli alaspäin, ja jotkut taas sanoivat että uurrepuoli ylöspäin. Minusta tässä oli enemmän järkeä.

10. Tarkista vielä kerran, että tiiviste istuu oikein paikallaan. Sitten voit laittaa venttilikannen paikalleen, jos se on jo kuivunut kliineristä tai asetonista tai mitä nyt sitten ikinä käytitkään puhdistukseen. Painele uudet kumiprikat venttiilikannen pultteihin ja ruuvaile pultit kevyesti kiinni. Tässä vaiheessa pitää muistaa, minne ne maapiuhapultit tulivat kiinni. Minä laitoin kaikki pultit ensin hollilleen ja sitten kiristin ne aloittaen keskeltä ja jatkaen reunoille. Tässä vielä kiristysjärjestys:

20180428_182658-edit.jpg

11. Jos tulpankoloihin on vuotanut öljyä (kuten yleensä on, kun kerta olet tiivistettä vaihtamassa), tässä vaiheessa öljy pitää poistaa. Helpoiten saat tulpankolot puhtaiksi puhaltamalla öljyt paineilmalla veks. Tai jos paineilmaa ei ole saatavilla, voit tehdä kuten minä: irrota tulpat, kääräise jokin imukykyinen kankaanriekale räikän jatkovarren tai ison talttapääruuvarin ympärille ja pyörittele sitä kolon pohjalla niin kauan, että öljynjämät ovat imeytyneet kankaaseen. Kunhan vaan pidät huolen siitä, ettei mitään riekaleita tai langanpätkiä pääse putoamaan tulpankolosta männän päälle. Tulpat on toki myös hyvä vaihtaa tässä samalla, jos ne ovat ikääntyneet tai huonon näköiset. (Omat ainakin olivat jo suht karstoittuneet.)

12. Laita puolat paikalleen ja maapiuhat kiinni. Pujottele puolien sähköjohdot takaisin oikeille paikoilleen (+ laita sähköjohtojen suojakansi paikalleen) ja kytke puolien liittimet. Öljykorkki irti, muovikuoret paikalleen, öljykorkki kiinni ja kone käyntiin. 

20180428_193702.jpg

Kyllä kuulostaa erilaiselta, kun tulpat eivät enää ui öljypaskassa!

Tässä samalla muuten putsailin ilmamassamittarin ja vaihdoin ilmansuodattimen. Niilläkin toimenpiteillä sai vähän pirteämmän kuuloisen moottorin.

lauantai, 21. huhtikuu 2018

Operaatio kampiakselin anturin vaihto

Voi perkelsson näitä saksalaisia insinöörejä, totesin, kun tajusin millaiseen paikkaan oli ängetty M50-kiukaan kampuran anturi. 

Sehän on siis koneen etupäässä dampperipyörän yläpuolella, ja kiinnitetty 5 mm:n kuusiokolopultilla. Anturin piuha kulkee ylävesiletkun ja vanoksen solenoidin alta ja sen saa tungettua sinne liitin edellä tasan yhdessä asennossa, ja lisäksi liitin on imusarjan alla, jonne päästäksesi tarvitset käsivarteen noin 3 niveltä lisää ja mieluusti 20 sentin mittaiset sormet. Imusarjan voi toki irrottaa, mutta sitten pitää uusia imusarjan tiivisteet. Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, anturia paikallaan pitelevässä pultissa on tuumakierre, jotta et vain keksisi vaihtaa sitä tavalliseen pulttiin, jos kanta sattuisi nylppääntymään (kuten se ihan varmasti tekee). Ja jotta vaihtaja voisi mokata vielä pahemmin, jakokopan kansi on alumiiniseosta, joka murtuu loppupelissä aika herkästi. Pitää siis olla erittäin varovainen irroteltaessa vanhaa anturia, ettei anturin korvake napsahda poikki. Uusi kansi maksaa kaksi ja puoli sataa euroa, ellet satu löytämään jostakin käytettyä sellaista. 

Tarinahan alkoi siitä, kun kulkine keksi tuossa pari viikkoa sitten, että elämäni kaipasi jännitystä, joten se alkoi pätkiä ja hyytyä työmatkoilla (ja toki muillakin matkoilla). Oireisto ei ihan muistuttanut lambda-oireilua, vaan enemmänkin sytytyskatkoksia: kiihdyttäessä tehot katosivat yhtäkkiä ja sitten taas palasivat, ja välillä niin vauhdissa kuin tyhjäkäynnilläkin moottori tuntui hyytyvän sammumisen rajoille. Auto ei kiihtynyt tasakaasulla, vaan kaasua piti pumppailla, jotta vauhti kiihtyi (ja säilyi). Lisäksi kone toimi hyvin kylmänä, mutta koneen lämmettyä pätkiminen alkoi välittömästi, ja toisinaan sai starttailla normaalia pidempään. Bensaa myös tuntui kuluvan tuplaten verrattuna siihen, millainen kulutus oli vielä talvella. Kaikki tyypillisiä kampiakselin anturin oireita; vain satunnaiset sammumiset puuttuivat, mutta nekin olisivat taatusti tulleet kohtapuoliin mukaan kuvioon.

Kävin luetuttamassa vikakoodit, ja sieltähän se pätkähti: CRANKSHAFT SENSOR. Se oli uutta; olin odottanut vikailmoituksia sytytyskatkoksista, tai kenties vanhaa hilpeää Lambda sensor -ilmoitusta, mutta ei. Kerrankin tapahtui jotain uutta, joka saattaisi jopa selittää kummallisen oireilun. 

No, anturi vaihdettiin. Ostin osan marmorilta ja köyhdyin lähes 200 euroa. Katsotaan, auttaako tämä, vai tapahtuuko taas se perinteinen, eli jonkun sähköosan vaihtamisen jälkeen kaikki toimii helvetin hyvin noin 2 viikkoa, jonka jälkeen palataan taas vanhaan satunnaiseen nykimiseen ja tehottomuuteen. 

JOS kone tulee tällä kuntoon, voin alkaa panostaa auton ruostekohtien korjaamiseen. Jos ei tule, työnnän tuon rakkineen järveen. 

Ps. Vielä yksi huomio anturin vaihtoon liittyen. Moottorin etupäässä vesiletkun alla on muovinen ohjurikanava, jossa anturin piuha kulkee. Johdon PITÄÄ kulkea joko tätä kanavaa pitkin tai sitten se on kiinnitettävä paikalleen vaikka nippusiteillä, ettei se jää roikkumaan irralleen ja pääse livahtamaan vesipumpun hihnapyörän väliin. Jos se sinne pääsee, se on hetkessä poikki, ja sitten köyhdyt taas uuden anturin hinnan ja työt päälle. 

perjantai, 19. tammikuu 2018

19.1.2018

Tänään autostani loppui ensimmäistä kertaa bensa. 

Tankissa näytti aamulla olevan vajaa kymmenen litraa, ja minä ajattelin, että nou hätä, heitän lapsen hoitoon ja ajelen sitten tankille. Lähin huoltsikka on meiltä kilometrin päässä, ja olen ennenkin päässyt ihan hyvin tankille vielä siinä vaiheessa kun bensamittarin neula roikkuu nippa nappa sen viimeisen viivan yläpuolella. Mutta tänään en päässytkään. Kun yritin lähteä hoitopaikan pihasta, auto käynnistyi, röpötti hetken ja sammui. Eikä käynnistynyt enää. Kone ei edes hörähtänyt, vaikka startti pyöritti iloisesti, joten kyse ei voinut olla akusta.

Eikä minulla tietenkään ollut kanisteria mukana.

Isäntä sitten toimi pelastavana enkelinä ja toimitti minulle kokeeksi viisi litraa bensaa, jotta pääsin huoltsikalle. Sehän se oli ongelmana: bensapula. Kun tankkiin hulahti vähänkin lisää ainetta, auto lähti kuin palmun alta. Tulipa tuokin koettua. Bensamittariin ei välttämättä kannata luottaa näin talvipakkasilla. 

Sitten viime viikon kuulumisia. Kävin vaihdattamassa - jälleen kerran - hajonneen happianturin ja samalla tuli porattua pikkuinen reikä takapöntön alimpaan kohtaan, jotta kondensiovesi pääsee valumaan pois. Vanha anturi oli aivan märkä. Ei mikään ihme, että antureita paukkuu, kun putkessa lainehtii litratolkulla vettä. Nyt sitten odotellaan, että auttaako tuo reikä takapöntössä tähän ongelmaan, vai hajoaako tuokin lambda kuukaudessa tai parissa.

Tämä lambdaongelma vaivaa aina talvisin ja syksyisin, ja varsinkin silloin, kun joutuu ajamaan paljon lyhyttä matkaa. Pitkissä ajoissa se ei ole ikinä oireillut. M50B25TU on siitä hankala, että se kerää pakoputkistoon kosteutta, joka pitäisi saada haihdutettua pois. Tämä kori + moottori -kombo pärjää parhaiten motari- ja maantieajossa, kun kone ja putkisto pääsevät lämpiämään kunnolla. 

tiistai, 21. marraskuu 2017

Venttiilikopan huohotus

Etsiskellessäni vielä mahdollisia imuvuotopaikkoja satuin kokeilemaan venttiilikopan kanteen tulevaa muoviholkkia, että miten se on kiinni ja liekö se jostain kohtaa halki.

20171114_115927-edit.jpg

Sehän heilui kuin mummon hammas tekareissa. Ei se halki ollut eikä letkut olleet murtuneet, mutta kyllä sen taatusti pitäisi paremmin olla kiinni. Irrotin sen ja katsoin sisään. Liitoskappaleessa oleva O-rengas oli litistynyt lättänäksi ja oli vuotanut niin että koko kilke oli ihan öljyssä. Olettaa siis voi, että se oli myöskin päästänyt ilmaa läpi paikasta, josta ei pitäisi. 

Uusi osa maksoi KL-varaosilla vajaat seitsemän euroa. Olisin voinut vaihtaa pelkän O-renkaankin, mutta kun osa ei kerta ollut tuon kalliimpi, niin vaihdoinpa kokonaan uuden. 

Kuvasta ei näy O-renkaiden ero niin selvästi kuin livenä, mutta jotain osviittaa siitä saa:

20171121_121950.jpg

Uusi liitoskappale ei heilu paikallaan kuin sen verran mitä uusi jämäkkä O-rengas antaa myöten. Epäilen, liekö tällä mitään todellista vaikutusta yhtään mihinkään, mutta tulipa tehtyä.

lauantai, 11. marraskuu 2017

350+ tkm ja laturin vaihto

Bemmin historiatiedoista ei löytynyt minkäänlaista infoa siitä, milloin siihen on viimeksi vaihdettu laturi, vai onko sitä vaihdettu ylipäätään ikinä. Niinpä oletuksena oli, että siellä oli vielä orkkislaturi paikallaan. 

Tässä on nyt kesän ja syksyn mittaan ollut vähän kaikenlaista ropleemaa tuon typerän rakkineen kanssa. On ollut virtahäiriöitä, käyntiongelmaa, nykimistä, bensajuopottelua ja käynnistymisongelmiakin. Mitään vikakoodeja ei ole jäänyt muistiin (kuinka yllättävää; sehän nyt olisikin ihan liian helppoa), joten lähdin arvelemaan, että ongelma voisi loppupelissä olla akun tai laturin puolella. Akkua ei ollut vaihdettu ainakaan neljään vuoteen; laturista minulla ei ole mitään tietoa.

Kävin Motonetin testausasemalla teettämässä autoon akku- ja lataustestin. Vasemmalla on raportti ennen akun rasitustestiä, oikealla rasituksen jälkeen. 

20170930_202043.jpg

Tulosten perusteella päädyin aluksi vaihtamaan akun. Siitähän riemu repesi. Ennen akun vaihtoa auto nyki lähinnä vain silloin, kun soitin oli päällä tai sähkökuormaa oli muutoin paljon. Akun vaihdon jälkeen se nyki koko ajan. Kyllähän siinä muutama kirosana pääsi, mutta viikon kuluessa palattiin taas normaaliin päiväjärjestykseen, eli pätkimistä esiintyi jälleen vain silloin kun monta sähkölaitetta oli päällä yhtä aikaa. Se pisti ajattelemaan, että vika saattaisi sittenkin olla laturissa. Uutta akkua ladattaessa laturilta vaaditaan tietenkin enemmän. Eivätkä nuo latausarvot mitkään kauhean hyvät ole; periaatteessa latausjännitteen pitäisi kuormitettunakin olla 14 pintaan, jos kaikki on kunnossa. 13 ja jotain on vielä ok, muttei välttämättä riitä kaikissa olosuhteissa.

Tämän viikon torstaina olin laiska ja käytin auton korjaamolla, jossa siihen vaihdettiin apulaitehihnat. Mietin, että ehkä se parantaisi asiaa, sillä hihnat olivat niin kuluneet, että jo yksin se riittäisi periaatteessa syyksi sille, ettei laturi lataa kunnolla. Mutta - korjatkaa, jos olen väärässä - jos laturi on ihan finaalissa, uusi hihna vain pahentaa asiaa. Niin se taisi olla tässäkin tapauksessa, koska kun ajoin samana iltana kauppaan, jäin melkein sille tielle. Sata metriä ennen kaupan pihaa kone kyykkäsi ja melkein sammui. Pääsin parkkiin kaikki sähkölaitteet sammuksissa ja lähes tyhjäkäynnillä, kaasuun ei kärsinyt edes hipaista. Pääsin vielä kaupasta kotiinkin, edelleen kaikki turhat sähköt sammuksissa ja niin tasaisella kaasulla kuin mahdollista, ja kotipihaanhan se auto sitten jäi.

Kerkisin jo toivoa, että voisin vaihtaa laturiin hiilet ja se korjaantuisi sillä, ainakin hetkeksi. Mutta eikö mitä. Siellähän oli Valeon laturi, johon hiilien vaihto kotikonstein on luokkaa työnnäpä munkkirinkilä säästöpossuun - ehjänä.

Näissä koneissa on minun tietääkseni ollut alun perin Boschin laturi, joten se on kyllä vaihdettu jossain vaiheessa, en vain tiedä milloin. Hain Motonetistä tehdaskunnostetun laturin (sekin oli Valeo) ja köyhdyin toista sataa euroa, mutta kun sen jälkeen löin auton tulille, eron huomasi heti:

Nykiminen jäi.
Kierrosten humppaaminen risteyksiin pysähtyessä/jarrua painaessa jäi.
Käynti on tasaisempaa ja moottori vetää alakierroksilla paljon paremmin.
Kulutus tipahti. (Totta kai tipahti - jos kone ei saa kunnolla sähköä, kipinä on huono, ja bensaa kuluu enemmän kun palaminen ei ole optimaalista.)

Nyt vituttaa vain ajatella sitä, miten paljon rahaa kerkesin tuhlata, ennen kuin nykimisen todellinen syypää selvisi. (Siis JOS se nyt oli tästä kiinni.) Vaihdoin yli puolet moottorin sähköosista aina bensapumpusta tulppiin asti. No, tuskinpa mikään niistä investoinneista meni suoranaisesti hukkaan. 

Omituista koko jutussa oli se, että latausvalo ei syttynyt kertaakaan. Laturi siis käytännössä simahti antamatta minkäänlaista järkevää merkkiä siitä että alkoi olla lopussa. Mutta niinhän sen entisenkin Bemarin kanssa kävi: koko auto vain sammui keskelle keskustaa. No, toisinaan vianhaku on vähän salapoliisityötä. Olihan tuossa joitakin asioita, jotka viittasivat huonoon laturiin, kuten oireiden paheneminen sadekelillä ja sähkökuorman lisäännyttyä, sekä pahempi nykiminen uuden (= ei täysin ladatun) akun vaihdon jälkeen.