Eka koulupäivä takana. Tällä kertaa opetuksen piiriin oli eksynyt pari muutakin naista, joten en olekaan ainoa akka siinä luokassa. Vielä ei opittu mitään sen ihmeempää, mitä nyt tutustuttiin toisiimme, kouluun ja työtiloihin sekä sovitettiin haalareita. Eräs luokkakaveri tokaisi, että hän käytti haalaria viimeksi päiväkodissa, mikä aiheutti hieman naurunpyrskintää. Kieltämättä siitä haalarista tuli samanlainen fiilis kuin penskana, kun piti talvella vetää toppahaalari niskaan.

Autosta sitten. Ajellessani koululle päin ihmettelin, miten on semmoinen tunne kuin kruisailisi jonkun vesipatjan päällä. Samalla huomasin, että auto on ruvennut harrastamaan omituista nykimistä, etenkin silloin kun ajelee alamäkeä kaasu ylhäällä ja vaihde päällä. Se vesipatjafiilis selvisi, kun kotimatkalla kävin tsekkaamassa rengaspaineet: eturenkaissa paine oli taas tippunut jonnekin 1,6 tienoille. Takarenkaissa ilmaa oli sentään melkein normimäärä. Minkä takia nuo eturenkaat on ruvenneet nyt tyhjenemään?

Siitä nykimisestä en tiedä mitä se sitten lienee. Vois tietenkin tarkistaa ilmansuodattimen ja imusarjan tiivisteet. Ai niin ja se venttiilikopan tiiviste piti vaihtaa. No mutta arvatkaas mitä! Koululla saa rempata omaa autoa, ja minä käsitin että ilmatteeksi, jos sen vaan tekee itse.