Viimeinkin sain vaihdettua vaihdelaatikkoon ja perään öljyt. Autoon siis.

Sekä vaihteisto- että peräöljyjen vaihdossa on yksi tärkeä sääntö: ensin avataan täyttöproppu, sitten vasta tyhjennyspuoli. Joskus ne nimittäin ovat aivan saatanan jumissa, ja jos tyhjennyspultin avattuaan huomaa ettei saakaan auki täyttöpulttia, huomaa joutuneensa paskajoelle ilman melaa. Öljyt valuu pihalle ja mistään et saa sitä lisättyä. Jos täyttöpuoli ei aukea, jätä homma mieluummin sikseen. Nämä öljyt ei kuitenkaan vaadi vuosittaista vaihtamista.

Sieltähän ne valuilee joutuisasti ulos. Proput aukesivat ihmeen siivosti, vaikka olivat ruosteessa. Öljy ei ollutkaan yllätys kyllä ihan sysimustaa, vaan ihan nätin kellertävää vielä. Joissakin bemarimalleissa näiden öljyjen pitäisi käytännössä kestää koko auton eliniän. Joka tapauksessa tämän auton peräpää piti semmoista jollotusta, että öljynvaihto tuskin teki pahaa.

Kuvassa öljyn täyttöaukko ympyröity punaisella. Tyhjennysaukko on juuri murikan toisella puolella, mutta laitoin nuolen osoittamaan sinne, ja kyllähän tuosta öljyvanasta näkyy suunnilleen mihin kohtaan se asettuu. Propuissa oli kuparitiivisteet, jotka kannattaa uusia öljynvaihdon yhteydessä. Näihin pultteihin kävi 14 millin kuusiokoloavain.

Sitten vaihdelaatikko. Se näemmä vähän vuotaa:

Mutta työkaverin mukaan tuo ei ole paha, se vaan vähän tihkuttaa.

Tyhjennysproppu on tuossa kuvan vasemmassa laidassa, täyttöproppu laatikon toisella puolella. Näissä on sama homma: ensin avataan täyttöpuoli, sitten tyhjennys. Ihan vaan varmistukseksi että täyttöpultti todella aukeaa. Vaihdelaatikon täyttö- ja tyhjennyspultteihin ei tarvitse tiivisteitä, sillä pultit ovat kartion muotoisia ja toimivat itse tiivisteenä. Nyt tähän hätään en muista noiden pulttien kokoa, olisiko ollut 17 tai 18.

Näissä bemareissa on sitten noin kymmenen vaihtoehtoa sopivalle vaihteistoöljylle. Vaihdelaatikon kyljessä on tarra, jonka väri ja teksti kertovat öljyn laadusta. Tässä oli oranssi tarra.

Siihen kävi Liqui Molyn tonnisatanen ATF-öljy. Samaa litkua käytetään kuulemma myös automaattilaatikoissa.

Öljynvaihtojen jälkeen työkaveri kävi auton pohjaa läpi ja huomasi, että pakoputken suojapelti on jo jonkun aikaa ottanut kiinni kardaaniin. Se on ehkä hieman saattanut pitää mekkalaa. No, selvisipä se pärisevä äänikin viimein. Nyt ei enää pärise, kun pelti taiteltiin takaisin paikalleen.

Ja kotia päin ajellessa tuntui ihan siltä kuin vaihteet toimisivat paremmin. Ja peräpääkin oli hiljennyt.

Siis auton, ei minun.

Ps. Perämurikan öljy näytti värinsä ja koostumuksensa puolesta siltä mitä tulee poskiontelosta pahan flunssan yhteydessä. Vaihteistoöljy taas oli niinkuin halpaa punaviiniä. Mielenkiintoista.