Tulipalopakkasten tultua auto kuin auto alkaa piiputtaa (paitsi Lada kuulemma), ja tammikuun loppupuolella minun Bemu liittyi kerhoon. Onnistuin yksi päivä jotenkin sekoilemaan lämmitystolpan ajastimen kanssa ja käynnistin auton kylmänä, kun pakkasta oli -15. Moottori sanoi että ryyst klonk kolikolikoli ennen kuin lähti käymään jokseenkin tasaisesti. Kauhea ääni tuo, kun öljyt ei nouse heti kunnolla.

Olin ajellut aika vähillä bensoilla parisen viikkoa. Tankissa oli ollut ehkä 10-20 litraa, ei enempää. Se oli iso virhe, kuten myöhemmin tulin toteamaan.

Ajoin keskustaan hakemaan E:tä, ja sieltä mentiin postiin. Postin pihaan parkkeerattuani kuuntelin, että hetkinen, mites tämä leidi käy nyt niin hassusti. Moottorin ääni oli epätasainen ja koko auto tärähteli. Pyysin E:n kuskin paikalle ja menin itse käymään postissa. Kun lähdimme ajamaan eteenpäin - suunnitelmissa oli käydä kaupassa vähän kauempana -, E oli ratin takana ja sanoi, että eihän tämä auto toimi ollenkaan. Kun kaasua painoi, meno oli kuin etanalla liisterissä. Kiihtymistä sai odotella samalla tavalla kuin vanhan mustan Bemun kanssa. Ja lisäksi käynti, etenkin tyhjäkäynti, kuulosti ja tuntui siltä että koko auto sammuu ihan justiin.

E arveli, että kymmentä litraa näyttävä bensamittari näyttää perunoita, ja että tosiasiassa bensa on lähes loppu. Pääsimme nikotellen tankille viidensadan metrin päähän. Tankkasin 15 litraa ysikasia ja toivoin sormet ristissä, että se oli sitä, että olimme ajelleet suunnilleen pelkillä bensahöyryillä tänne asti. E käynnisti bemarin. Yskiminen, aivastelu ja tärinä jatkui entisellään. Ja kun lähdettiin ajamaan, auto ei vastannut kaasuun juuri lainkaan, ja ylämäkeen se meinasi aina sammua.

Minä otin puhelimen kouraan ja soitin P:lle, sille mekaanikolle, jota aina kiusaan kun autoon tulee jotain mitä en itse osaa ratkaista. Kuulostin varmaan aika huvittavalta kun höpötin luuriin että apua, mikä tässä autossa on, kun se tärisee ja nykii ja tuntuu kuin se ei saisi bensaa kuin puolet siitä mitä kuuluu. Ensimmäinen arvio oli, että bensasuodatin on mennyt tukkoseen; olin tyhmänä ajellut liian vähillä bensoilla pitkän aikaa, mikä johtaa siis siihen, että jossain vaiheessa kaikki tankin pohjalle kertynyt paska imaistaan systeemiin ja bensasuodatin päästää läpi enää murto-osan polttoaineesta.

Bemu saatiin jokseenkin kunnialla kotipihaan asti. Siinä se sitten seisoi niin kauan, kunnes sain viikon kuluttua ostettua bensasuodattimen. Ajelin motonettiin autolla, joka piiputti ihan kympillä, ja pelkäsin koko ajan, että se sammuu matkalle enkä saa sitä enää käyntiin. Sitten kyselin neuvoa BTCF:n foorumilta, että mitenkä bensasuodatin vaihdetaan. Samalla tiedustelin tosiaan syytä sille, mihin auto mahtaa hukata jäähdytysnesteensä. Olin joulukuun puolivälissä tsekannut nesteen ja se oli ihan ok, ja sitten kuukauden perästä auto sanoi että COOLANT LEVEL. Minä tutkin ja huomasin että paisari oli melkein tyhjä. Niin että autosta oli kadonnut yli litra jäähdytysnestettä niinkuin pieru Saharaan eikä minulla ollut aavistustakaan, miksi ja mihin.

Tiistaina 4. helmikuuta itseoppinut automekaanikko K tuli käymään kaupungissa ja lupasi auttaa minua suodattimen vaihdossa. No siinähän kävi sitten niin, että minä seisoin siinä lähinnä koristeena ja pultinpitelijänä sen aikaa, kun K teki likaiset työt...

Bensasuodatin on oluttölkin näköinen mötikkä, joka löytyy oikean takarenkaan takaa tankin kyljestä. Sen vaihtamiseen tarvitaan tunkki, ruuvimeisseli, taskulamppu sekä joku pitelemään sitä taskulamppua, ase- tai muuta sprayöljyä, ja hyvä varasto kirosanoja, etenkin jos sen viime vaihdosta on kulunut huomattava aika ja pultit on ruostuneet kiinni. Suodattimen kyljessä on nuoli. Uusi suodatin pitää laittaa nuolen mukaan samansuuntaisesti kuin vanha, muuten se ei toimi.

Ensin rengas piti irrottaa. Meillä meni siihen melkoisesti aikaa, koska pultit oli kiristetty P:n luona niin tiukalle, että saimme hyppiä rengasraudan päällä ennen kuin mitään tapahtui. Onneksi naapurin miekkonen tuli siihen paikalle ja toi paremman rengasraudan, jolla pultit viimein avautuivat. Mahtoi hänellä olla hauskaa seurata kun kaksi 50-kiloista naisihmistä yrittää saada pultteja irti raudan päälle pomppimalla.

Eihän se rengas vielä mitään. Siitä se hauska osuus vasta alkoi. Meillä ei ollut minkään maailman letkunkiristimiä mukana, joten vaihto piti suorittaa äkkiä, ennen kuin minulta valuisi ne vähätkin polttoaineet tankista. Ruuvit ja klemmarit auki, vanha suodatin pois ja uusi tilalle. Minulla oli operaation jälkeen käsissä pari öljytahraa ja K:n kädet olivat ihan mustat bensasta. Niin että kuka teki oikeen työn... :-S

Kun suodatin oli onnellisesti paikallaan ja klemmarit kiristelty, rengas laitettiin takaisin ja autoa koitettiin käyntiin. Vähän se ryysti ensin, koska järjestelmään oli päässyt ilmaa väliin, mutta lähti ihan nätisti. (Eihän sen käynnistymisessä olekaan ollut mitään vikaa. Käynnissä vain.) Kuuntelimme konetta hetken aikaa. Viitisen sekuntia se kävi ihan hyvin. Sitten alkoi taas sama: säännöllisen epäsäännöllinen hurina ja tärinä ja hyytyminen, ihan kuin kone kävisi kolmella tai neljällä pytyllä kuuden sijasta. Minun teki mieli potkaista sitä. En potkaissut.

Suodattimen vaihto ei kuitenkaan mennyt hukkaan, näin ainakin P minulle vakuutti, koskapa sitä ei yhtään tiennyt, milloin se oli viimeksi vaihdettu. Mutta jotain häikkää koneessa nyt oli. Seuraavat mahdolliset diagnoosit olivat: sytytystulpat hajalla (tai yksi tai kaksi niistä), bensapumpussa vikaa, jäätynyttä vettä bensan seassa, venttiilivika, imuilmavuoto, VANOS-järjestelmässä vika. P käski nollata akun. En ruvennut siihen silloin, koska akku on tässä automallissa takapenkin alla saamarin hankalassa paikassa. (Kukahan riemuidiootti sen on sinne suunnitellut?) Sovittiin, että tuon auton näytille myöhemmin samalla viikolla.