Meikälikka oli ahkera ja pisti heti kyselyitä lähialueen autokorjaamoille työssäoppimispaikkaa varten. Tärppäsi tosi nopeasti: jo tänään mulle luvattiin paikka yhdelle korjaamolle tuohon parin kilsan päähän. Palkkaahan siitä ei siis saa, mutta  työkokemusta kyllä kertyy ja opinkin jotain. Eka lähiopetusjakso alkaa 29.9. ja heti seuraavalla viikolla alkaa työharjoittelu.

Oli hiukan pokassa pitelemistä, kun minulta kysyttiin haastattelussa, että osaankos minä mitään. Mitä siihen voi sanoa? Vastasin, että auton omistajana perusjutut on jotenkuten hanskassa ja teoriaa tiedän jonkun verran, mutta että tuskin musta paljonkaan hyötyä tulee olemaan - ja ajattelin samalla että hupia riittää varmasti siitäkin edestä, kun kohellan menemään. Sitä en sentäs kehdannut sanoa ääneen. Mutta sain paikan kuitenkin.

Ja taas olin paikan ainoa nainen. Eikö tämä ala noin ylipäätään houkuttele akkoja kovin paljon? Kummaa.

Nyt mun pitää hankkia turvakengät. Mätänetissä oli myynnissä tennarin näköisiä Duudsonit-kenkiä, joissa lukee Isäntä. Taidan ostaa semmoiset. (Miksei samaisia kenkiä myydä tekstillä Emäntä?? Tasa-arvovaltuutettu, hoi!)