Kuskinpuolen takanurkka puskurin yläpuolelta oli aika penteleen rumasti korjattu, joten sehän piti aukaista ja katsoa mitä se on syönyt. Tästä siis lähdettiin:

Hämmentävää kyllä, maalin sävy oli täysin oikea. Mutta eihän tuota paikkaa katsellut erkkikään. Minäkin oisin varmaan osannut paremmin. Lasikuitukittiähän siihen oli läntätty, varmaan ilman mitään hiontoja tai tasoitteita.

Noh. Rälläköimisen jälkeen...

Yök. Sieltähän löytyi hupsiskolo.

Eikun täyttelemään. Pahvia täytteeksi ja lasikuitukittiä päälle:

Paikkaa vähän hiottiin tasaisemmaksi, ja sitten laitettiin pintakittiä päälle. Kovetusaineen osuus massasta pitäisi kuulemma normisti olla joku 5%, mutta tässä tapauksessa sitä saattoi olla joku 20 prossaa, kun kuka hitto sitä kovettumista jaksaa huomiseen asti odotella...

Vähän paperia suojaksi ja sitten pohjamaalit päälle. Tässä vaiheessa minä pysyttelin edelleen taustajoukkoina ja lähinnä seurailin silmä kovana, miten homma tapahtuu.

Seuraavana päivänä mentiin tallille uudestaan, hiottiin pohjamaalia karkeammaksi ja suihkuteltiin pintamaalit päälle. Motipin valikoimista löytyi oikea sävy jopa, vaikka Calypsorotille oli siellä kaksi sävyä. Toinen taittui enemmän violettiin, toinen taas oli selkeästi punainen. Minun auton väri oli se punaisempi.

Toinen kerros pintamaalia ja vot. Tässä näkyy jo minunkin kädenjälkeä.

Valmista! Kiitokset V:lle, minä en valitettavasti voi tästä työstä ottaa kunniaa itelleni vaikka mieli tekisi :P

Sitten se toinen murheenkryynipaikka, eli kontin reunus. Tältä se näytti:

Minun kaaliin ei mahdu, miksi tuohon oli pitänyt vetäistä noin törpön näköiset maalit, vaikka alta löytyi ihan puhdasta peltiä. Oliko joku nirhaissut maalipintaa rälläkällä, vai oliko siinä kenties naarmu?

Tämmöinen pinta paljastui maalin alta, kun vähän hioi karkealla paperilla. Minä hioin sen vähän hienommalla santapaperilla ja otin sitten pohjamaalipurkin käteen. Eihän se maali tasan sinne mennyt mihin piti, mutta ei se nyt hirveästi roiskunut pitkiinsä.

Ja valmista. BMW-merkki odottelee vielä viimeistelyä ennen kuin laitan sen paikalleen:

Tämä kontti on siis minun maalaama. Eihän tuo vaikeaa ollut. Jos on hionut ja maalannut massaesineitä ja My Little Ponyja, niin eipä tuo niin olennaisesti eronnut siitä hommasta, paitsi ehkä koon suhteen ;)

Vaikea vaan tajuta, että jos näin pienellä vaivalla maalipinnasta saa nätin, niin miksi pirussa siitä on pitänyt aikaisemmin tehdä niin ruma.

Lambda-anturista vielä. Se on vissiin aivan kaputt, koska auto on käynyt köhien ja nykien viimeisen viikon eikä enää edes akunkengän irrottaminen auta. Viikonloppuna 500 kilometrin reissuun meni 80 eurolla bensaa, tosin ysikasia, mutta on se perkele kuitenkin. Ei siihen pitäisi niin paljon mennä. Ja minulta meinasi tippua silmät päästä kun kattelin kulutusmittaria tänään keskusta-ajossa. Kolmosella kolmeakymppiä ajellessa auto väitti että bensaa menee 15-20 litraa satasella! Niin jotta kippis vaan!

Niin että tänään tallilla tehtiin jotain epätoivoista: napattiin lambda irti kokonaan. V oli vähän skeptinen että käyköhän auto ollenkaan sen jälkeen, mutta minä olin toiveikkaampi, ja nyt isken nyrkillä puuta ja sanon että taisin olla oikeassa. Kaara nimittäin hyrisi sen jälkeen kuin tyytyväinen kissa. Ja kulutusmittarikin rupesi näyttämään inhimillisiä lukemia. Katti ei vaan tykkää hyvää, joten toimiva lambda on hommattava mahd pian.

Ps. Fiksauslistaan pätkähti eilen lisää pikaista korjausta vaativia kohtia: kuskinpuolen takaiskari, apukuskinpuolen etuiskari sekä pakoputki. He he. Tämähän tästä vielä puuttuikin.