Mun suojelusenkeli tekee ylitöitä nyt kun lumet satoi ja alkaa olla aika liukasta. Kerran meinasin iskeä auton perän katulamppuun, kun painoin kaarteessa vähän liikaa kaasua. Toisen kerran olin vähällä ajaa nokkakolarin - tai perskolarin - yhdessä rampissa, joka oli sillan kohdalla umpijäässä, ja auto päätti nyt mennään kylki edellä vastaantulevien kaistalle. Kävin toisella kaistalla kääntymässä, kiitos ja anteeksi, ja osuin onneksi juuri kahden auton väliin ennen kuin sain Bemun oikaistua ja palasin luistellen omalle puolelleni. Se oli eka kerta auton ratissa kun sydän alkoi tykyttää ihan kunnolla. Jälkeenpäin nauratti. Tapa se on sekin purkaa stressiä.