400 kilometriä meni niin että vettä vaan, eikä jääty jalkoihin edes tuolla Helsingin motareilla. Kyllä siellä vähän uudempien autojen kuskit katteli silmät tapilla, kun meikäläinen päästeli ohi niin että hujahti, jos joku ei löytäny sitä kaasupedaalia tai isompaa vaihetta vaan jäi jurnuttamaan alinopeutta sadankahdenkympin alueella. Mitä, tuommonen kakskytä vuotta vanha ruttana ja kimpookin johonkin? Jo vain. Mutta lyökääpäs tuommoseen 1600 kiloa painavaan menopeliin joku reilu litranen kone ja koittakaapa ohittaa joku yhdeksääkymppiä päästelevä rekka ennenkun kaista päättyy tai hermot menee.

On se vaan aika veikee peli ajella. =) Veikeempi on sitten kun saan sen ilmastoinnin kuntoon!

Suunnitelmissa on vielä tänä kesänä maalata helmat samalla punaisella kuin autokin on sekä laitella nuo ovilistat ja takapuskuria uusiksi. Takapäähän on myös suunnitteilla teippauksia, viimeinkin.