Voi perkelsson näitä saksalaisia insinöörejä, totesin, kun tajusin millaiseen paikkaan oli ängetty M50-kiukaan kampuran anturi. 

Sehän on siis koneen etupäässä dampperipyörän yläpuolella, ja kiinnitetty 5 mm:n kuusiokolopultilla. Anturin piuha kulkee ylävesiletkun ja vanoksen solenoidin alta ja sen saa tungettua sinne liitin edellä tasan yhdessä asennossa, ja lisäksi liitin on imusarjan alla, jonne päästäksesi tarvitset käsivarteen noin 3 niveltä lisää ja mieluusti 20 sentin mittaiset sormet. Imusarjan voi toki irrottaa, mutta sitten pitää uusia imusarjan tiivisteet. Ja jotta asiat eivät olisi liian helppoja, anturia paikallaan pitelevässä pultissa on tuumakierre, jotta et vain keksisi vaihtaa sitä tavalliseen pulttiin, jos kanta sattuisi nylppääntymään (kuten se ihan varmasti tekee). Ja jotta vaihtaja voisi mokata vielä pahemmin, jakokopan kansi on alumiiniseosta, joka murtuu loppupelissä aika herkästi. Pitää siis olla erittäin varovainen irroteltaessa vanhaa anturia, ettei anturin korvake napsahda poikki. Uusi kansi maksaa kaksi ja puoli sataa euroa, ellet satu löytämään jostakin käytettyä sellaista. 

Tarinahan alkoi siitä, kun kulkine keksi tuossa pari viikkoa sitten, että elämäni kaipasi jännitystä, joten se alkoi pätkiä ja hyytyä työmatkoilla (ja toki muillakin matkoilla). Oireisto ei ihan muistuttanut lambda-oireilua, vaan enemmänkin sytytyskatkoksia: kiihdyttäessä tehot katosivat yhtäkkiä ja sitten taas palasivat, ja välillä niin vauhdissa kuin tyhjäkäynnilläkin moottori tuntui hyytyvän sammumisen rajoille. Auto ei kiihtynyt tasakaasulla, vaan kaasua piti pumppailla, jotta vauhti kiihtyi (ja säilyi). Lisäksi kone toimi hyvin kylmänä, mutta koneen lämmettyä pätkiminen alkoi välittömästi, ja toisinaan sai starttailla normaalia pidempään. Bensaa myös tuntui kuluvan tuplaten verrattuna siihen, millainen kulutus oli vielä talvella. Kaikki tyypillisiä kampiakselin anturin oireita; vain satunnaiset sammumiset puuttuivat, mutta nekin olisivat taatusti tulleet kohtapuoliin mukaan kuvioon.

Kävin luetuttamassa vikakoodit, ja sieltähän se pätkähti: CRANKSHAFT SENSOR. Se oli uutta; olin odottanut vikailmoituksia sytytyskatkoksista, tai kenties vanhaa hilpeää Lambda sensor -ilmoitusta, mutta ei. Kerrankin tapahtui jotain uutta, joka saattaisi jopa selittää kummallisen oireilun. 

No, anturi vaihdettiin. Ostin osan marmorilta ja köyhdyin lähes 200 euroa. Katsotaan, auttaako tämä, vai tapahtuuko taas se perinteinen, eli jonkun sähköosan vaihtamisen jälkeen kaikki toimii helvetin hyvin noin 2 viikkoa, jonka jälkeen palataan taas vanhaan satunnaiseen nykimiseen ja tehottomuuteen. 

JOS kone tulee tällä kuntoon, voin alkaa panostaa auton ruostekohtien korjaamiseen. Jos ei tule, työnnän tuon rakkineen järveen. 

Ps. Vielä yksi huomio anturin vaihtoon liittyen. Moottorin etupäässä vesiletkun alla on muovinen ohjurikanava, jossa anturin piuha kulkee. Johdon PITÄÄ kulkea joko tätä kanavaa pitkin tai sitten se on kiinnitettävä paikalleen vaikka nippusiteillä, ettei se jää roikkumaan irralleen ja pääse livahtamaan vesipumpun hihnapyörän väliin. Jos se sinne pääsee, se on hetkessä poikki, ja sitten köyhdyt taas uuden anturin hinnan ja työt päälle.