Minulla on käynyt nyt ihan superhuono tuuri noiden Bremin puolien kanssa. Ostin kakkospyttyyn uuden puolan viime vuoden loppukesästä, ja maaliskuussa se paukahti rikki. Vein sen kuitin kanssa takaisin ja sain takuuseen uuden. Uusi oli paska jo heti paketista otettua: auto kävi taas viidellä. Laitoin tilalle vanhan, jotenkuten toimivan puolan ja vein uudenkin Bremin takaisin kuitin kanssa. Sekin meni takuuseen, mutta uutta puolaa piti hetki odotella, koska takuukäsittelijä oli kesälomalla. Ajelin siis kuukauden tai yli niin että kakkospytyssä oli puola, josta ei välillä tiennyt toimiko se vai ei. Kun viimein sain kolmannen puolan käsiini ja vaihdoin sen, huomasin, että vanha Bremi oli antanut kipinää tuskin nimeksikään: elektrodit olivat hapettuneet sammalenvihreiksi. Uudella puolalla rokkasi taas kuten ennenkin.

Sitten vein auton korjaamolle nokan anturin ja tyhjäkäyntimoottorin vaihtoa varten. Ne ovat molemmat niin hankalassa paikassa, että niiden vaihtoon vaaditaan joko pienen kiinalaisen kädet ja 7 ylimääräistä niveltä, tai sitten imusarjan irrotus. Edes minun kädet eivät mahtuneet sinne, enkä jaksanut alkaa irrotella imusarjaa, joten...

Nokka-akselin anturin rikkoutuminen voi oireilla monella tapaa. Jotkut autot eivät lähde käyntiin lainkaan; toiset sahauttavat pitkään ja käyvät sitten huonosti. Tehot ovat kateissa etenkin alakierroksilla, auto ei kiihdy normaalisti ja saattaa sammua tai nykiä ihan missä olosuhteissa tahansa. Paljon riippuu siitäkin, onko autossa 1 vai 2 nokan anturia (minun autossa on yksi). 

M50-koneessa yksi nokan anturin tunnusomainen oire on suuttimien naputus. Kun nokka-akselin anturilta tuleva signaali katoaa, moottorinohjaus ei tiedä missä kohtaa polttoaine pitäisi suihkuttaa sylinteriin, joten se suihkuttaa varmuuden vuoksi "vähän koko ajan". Itsekin kuuntelin pitkään sitä säksätystä ja luulin tietty ensin, että apua, nyt siitä meni vanos, mutta sitten kuuntelin vähän lisää ja ymmärsin, että ääni tulee jakotukin suunnalta eikä koneen etupäästä. Pari muutakin ikävää oiretta oli jo huomattu: pitkää käynnistymistä ja nykimistä kiihdyttäessä ja tasakaasulla (paheni vaan koko ajan). 

Nyt se käy nätisti eivätkä suuttimetkaan enää rallata. Pientä nykimistä on edelleen havaittavissa kylmänä liikkeelle lähtiessä, mutta se saattaa johtua tarvikemallin kampiakselin anturista (tosin se on Siemens, eli ei ihan paskin mahdollinen). No, toistaiseksi mulle riittää se, että pääsen autolla töihin ja kotiin ja että se menisi katsastuksesta läpi.

 

 

(Jos otsikko ei ole kieliopillisesti oikein, niin voi voi. Minä en tiedä saksasta juuri muuta kuin ich kann nicht Deutsch sprechen.)

Kuukausi sitten E34-laumaamme liittyi uusi jäsen: diamandschwatz-metallic-toukka vuodelta 1992, M50B20-koneella. Auto on sellainen fifty-fifty, eli puoliksi ihan timanttia ja toinen puoli ihan täyttä paskaa. Mutta se hyvin säilynyt puoli on sen verran hyvin säilynyt, että päätimme ottaa riskin ja koittaa saada tästä ajettavan. 

Ensinnäkin, kun isäntä kävi hakemassa auton kotiin, jännityselementit olivat kohdillaan. Edessä oli kierot jarrulevyt, takana kierot vanteet, ja mittaristo, mukaan luettuna bensamittari, ei toiminut. Matkaa oli sellaiset 350 km. Mikäs siinä letkan mukana ajellessa, mutta bensamittarin toimimattomuus aiheutti hiukan ylimääräistä sydämentykytystä. Kotipihaan päästiin kunnialla. Siitä sitten seuraavan kerran käynnistäessä ei kone käynnistynytkään enää, eli viimeiset kilsat oli ajeltu pelkillä höyryillä. 

Ensivaikutelmani oli, että auto oli ollut yhdellä omistajalla elämänsä ensimmäiset 10 tai 20 vuotta, ja sitten sen oli ostanut joku teeseitsemies, joka oli tehnyt enemmän vahinkoa kuin hyötyä. Etupää oli madallettu (ihan oikein, mistä pisteet), pakoputken tilalle oli rakennettu joku kammottava kötöstys joka vuoti tuhannesta kohtaa ja kuulosti samalta kuin elefanttiperhe hernekeittopäivän jälkeen; tuulilasissa oli sellainen halkeama, että sulanvaihdon yhteydessä pyyhkijänvarsi on päästetty putoamaan suoraan lasille; kontin luukku oli ilmeisesti vaihdettu ja piuhat oli liitetty uudelleen abiko-liittimillä, joten keskuslukko ei tietenkään toiminut. Apparin etuiskari oli vuotanut nesteet pihalle, joten se yhdistettynä jäykkään alustaan aiheutti hampaiden kalinaa aina töyssyyn ajettaessa. Öljypohjassa oli paikka. Takaluukusta puuttui kaksi polttimonkantaa ja verhoilu, ja kattoverhoilukin oli irrotettu. Mutta penkit olivat nahkaa ja sisusta muuten ok kunnossa. Ja siinä oli automaattiloota! 

Koppakin oli hiukan rujo. Pohjassa oli enemmän ruostetta kuin ehjää peltiä, kattoon oli porattu pari ruuvinreikää ja hajonnut etupuskuri näytti siltä kuin se olisi kasvattanut torahampaat, mutta muuten pellit olivat ihmeen hyväkuntoiset, oven ajareunoja ja takaluukkua myöten. 

Autoon oli myös laitettu xenonit. Niistä oli molemmista lyhyiden valojen lasit halki, ja lisäksi sähköliitännät olivat mallia erittäin mielenkiintoinen. Niiden korjailussa meni ilta jos toinenkin, samoin iskarinvaihdossa ja etupään uusien levyjen ja palojen vaihdossa. Toiset vanteetkin piti hommata vääntyneiden tilalle.

Moottorissa näytti kaikki olevan päällisin puolin kunnossa: ei mitään omatekoisia virityksiä tai ihme näperryksiä. Normaaleja asioita vain, kuten öljyä itkevä venakopan tiiviste, mutta se nyt enemmän sääntö kuin poikkeus.  Kone kuitenkin kävi, joskin vähän ontuen, mutta arvelin sen paranevan perusteellisella huollolla. 

Ja tarrat piti toki laittaa ikkunaan.

Leimalta musta ei tietenkään mennyt läpi, mutta sen tiesikin jo etukäteen. Piti korjata, mutta aika loppui kesken. Hylky tuli käsijarrusta ja päästöistä, noottia taas tuulilasista, töötistä (ei toimi), kilven valoista, usa-tyylisistä vilkuista, moottorin öljyvuodosta ja etupään toisesta koiranluusta. Tässä ollaan nyt töiden ohessa iltapuhteina fiksailtu autoa vähän joka ilta, ja nyt ollaan jo niin pitkällä, että enää huolenaiheena ovat päästöt.

Käsijarrukengät olivat yksi hirvitys. Pintaa oli jäljellä noin 1/3, tähän tyyliin:

Kumma juttu, ettei käkkäri pitänyt!

Mutta palatakseni vielä siihen huoltoon. Aloitin sen tuossa yksi ilta pari viikkoa takaperin, kun vaihdoin ensin ilmansuodattimen (ihme, että moottori oli ylipäätään saanut ilmaa sen läpi) ja sen jälkeen kaikki tulpat, Halusin myös tutkia, miltä puolat näyttävät, koska ne ovat tämän moottorin heikko kohta. Nostettuani kaikki ylös en tiennyt olisinko halunnut itkeä, nauraa vai kenties yrjötä, vai kaikkea yhtä aikaa. 

Ensinnäkin, puolat olivat tämmöinen sekalainen seurakunta:

Kaikki Jeesuksen vanhoja, neljässä pahoja halkeamia, ja joukossa (5. pytyssä) yksi epämääräisen näköinen töttörö, josta ei tiennyt mistä koneesta se alun perin oli ja että mikä hitto se edes oli. Lähemmin tutkittaessa se paljastui Boschiksi, mutta sille oli käynyt hiukan köpelösti:

Lisäksi puolien toinen maapiuha, se punottu metallinen johto, puuttui kokonaan. 

Toisekseen, tulpat suorastaan uivat öljyssä. 4 pyttyä oli sellaisessa kunnossa, että hyvä kun tulpasta näkyi pää sieltä mustan lillingin keskeltä:

Ja tässä kaikki. Näitä on jo vähän pyyhkäisty, eli olivat vielä märemmät alun perin:

Pisteet siitä, että tulpat olivat sentään oikeaa laatua, vaikkakin NGK:t. Boschit toimivat oman kokemukseni mukaan paremmin.

Jos olisin tiennyt, mitä hirvityksiä puolien ja tulppien osalta paljastuu, olisin ostanut paitsi uudet tulpat, myös uudet puolat valmiiksi. Mutta en ollut arvannut. Sitä kammottavaksi sulanutta Boschin puolaa en todellakaan aikonut panna takaisin. Päivä oli lauantai ja oli ilta, joten silloin en päässyt puolaostoksille, niinpä piti keksiä jotakin. Onneksi jemmassa sattui olemaan yksi tuollainen ikivanha Zündspule, joka saattaisi toimia, tai varmasti olisi ainakin askel parempaan suuntaan. 

Osoittautui, ettei se siitä paljon kummennut; itse asiassa moottori rupesi käymään entistä huonommin uusilla tulpilla. Sitä aikani ihmettelin ja kävin jopa vikakoodinluvussa, jossa ilmeni, että lambdan lämmitys ja nokka-akselin anturi reistailivat. Lambdan vaihdon jälkeenkään ajettavuus ei parantunut, vaan huononi koko ajan: moottori hyrskytti tyhjäkäynnillä niin että hampaat tuntuivat tippuvan suusta, kiihtyvyys oli luokkaa kilpikonna, putkessa ja imusarjassa paukkui ja ylipäätään tuntui siltä, että kone kävi vain puolella teholla ja senkin puolen se hukkasi jonnekin minne ei pitäisi.

Edessä oli mysteeri: miksi uusien osien vaihto vain pahensi tilannetta? Jotenkin sen täytyi liittyä tulppiin tai puoliin, koska asiat olivat pahentuneet eksponentiaalisesti sen jälkeen, kun vaihdoin tulpat ja puhdistin puolat. Mittasin puolista ohmit: kaikki kunnossa.

Monta iltaa mietittyäni, mikä meni pieleen, päätin kokeilla mustaan oman autoni puolia. Jos se vaikka sittenkin olisi niistä kiinni, vaikka ohmilukemat olivat normaalit. Kas! Sehän alkoi toimia. Putkeen ja imusarjaan piereskely loppui kuin seinään, kone kävi kuin kello, ja kun kaasun polkaisi pohjaan niin mentiin eikä meinattu. 

P oli ystävällinen ja selitti mysteerin. Joskus, kun puolat ovat olleet tarpeeksi pitkään kiinni tai ne ovat tarpeeksi vanhat, niiden liitinnastat murtuvat irrotettaessa. Nastat murtuvat puolan sisältä, joten ohmilukemat ovat normaalit ja puola näyttää ehjältä, mutta jännite ei kulje, joten se ei toimi. Niin oli ilmeisesti käynyt tässäkin tapauksessa. 

Maanantaina saadaan uudet puolat, ja sitten otetaan taas päästöt ja katsotaan, meneekö tällä kertaa läpi.

BMW - koska korjaaminen on niin vitun kivaa.

Tänään vaihdoin takajarrulevyt ja -palat. Tällä kertaa satsasin vähän parempiin, kun nykyään on kerta varaa, ja ostin Zimmermannit KL-Varaosista.

Takapää on ravistanut ja ulvonut jarruttaessa jo pidemmän aikaa, eikä se ollut mikään ihme, kun vilkaisi vanhoja levyjä ja paloja. Paloissa oli tosin vielä hyvin pintaa, mutta ne olivat paskalaatua, joten nakkasin ne mäkeen. Levytkin olivat kierot kuin korkkiruuvi. 

Loppuipas se ravistaminen ja jarrujen kitinä. 

On tämä saatana ollut taas työmaa.

Kaikki alkoi muutama päivä venakopan tiivisteen vaihdon jälkeen. Lähdin töistä kotiin, pääsin parisataa metriä eteenpäin ja sitten tuli moottorista jumalaton potku, ihan kuin koko kone olisi yhtäkkiä pätkäissyt. Ja heti sen jälkeen kierrokset alkoivat humppaamaan rajusti eestaas: 500-2500-700-3000... jne. ilman mitään järjellistä kaavaa. Pääsin linkuttamaan nykien läheiselle parkkikselle. Siinä istuessani auto eli ihan omaa elämäänsä ilman että jalkani oli lähelläkään kaasupedaalia. Kaasutti, röpötti, kaasutti ja röpötti, ja sitten, pam, sammui. Ja minä istuin ihan hoomoilasena ja kuuntelin ja ihmettelin että mitä nyt jumalauta taas.

Ensin epäilin, että joku alipaine- tai imuputki on irronnut tai katkennut, tai että kaasuläppäanturi on seonnut totaalisesti. Muulla tavoin kierrosten nousemista itsekseen ei oikein voi tässä koneessa selittää. Irrottelin vuoron perään koko joukon piuhoja: kaasuläppäanturin, lambdan, ilmamassamittarin, tyhjäkäyntimoottorin. Mikään ei muuttanut asiaa, paitsi huonompaan suuntaan. Lopulta irrotin akunkengän ja annoin olla hetken aikaa. Kun sen jälkeen käynnistin koneen, se tuntui käyvän melko kauniisti, mutta kaasuun en uskaltanut koskea.

Työkaverin avulla sain auton hinattua läheisen tutun korjaamon pihaan. Tsekkasin vikakoodit ja sain tulokseksi seuraavat:

26 Jatkuva plus-jännitesyöttö liian alhainen
16 Pyörintänopeussignaali/asentoanturi, väärä signaali/ei signaalia

Toisin sanoen, kampiakselin anturi se siellä taas kiukutteli. Hiukanhan se pani raapimaan päätä, koska se anturihan vaihdettiin viikko sitten, ja vielä marmorilta ostettu osa. Tässä vaiheessa aloin epäillä johtosarjavikaa.

Noo, sain korjaamolta sijarin lainaan. Se oli vanha Fiesta, ja sillä ajaessani tunsin syvää noloutta; minut oli alennettu. Olisin halunnut vajota penkkien väliin kun ajoin kotipihaan. 

Seuraavana päivänä korjaamolta soitettiin. Autosta ei yllättäen löytynyt mitään vikaa. Ehei, wanha rouva käyttäytyi niin nätisti, että mekaanikko varmaan jo epäili minun hallusinoineen koko jutun. Kun menin hakemaan autoa, kävi taas samalla tavalla: pääsin parisataa metriä eteenpäin ja lähes tasan samassa kohtaa ihan samat oireet. Ensin kova nykäys, sitten kierrosten sinkoilu stratosfääriin ja takaisin. Ja taas olin siellä samalla parkkiksella nalkissa kiroilemassa kuin merimies. 

Sain kyydin kotiin ja palasin illemmalla tutkimaan autoa tarkemmin yleismittarin kanssa. Tarkoituksena oli aloittaa kaasuläppäanturista. Kun käynnistin auton, se kävi tasaisesti. Kierrosten humppaamisesta ei ollut jälkeäkään. Päätin huvikseni kokeilla heittää pari lenkkiä parkkiksen ympäri. 

Mitäs vittua, se toimi. Veti ihan normaalisti (no jaa, pientä nykimistä oli havaittavissa, muttei mitään vakavaa) eikä kaasutellut itsekseen saati pätkinyt samalla tavalla kuin aiemmin. Päätin yrittää ajaa sen kotiin. Sekin onnistui ilman suurempia kommelluksia. 

Kului pari päivää. Ajellessani töihin ja takaisin koin vielä monta kertaa sen saman kunnon potkun, kaikissa mahdollisissa olosuhteissa: kylmänä ja kuumana, moottorijarrutuksessa, kiihdyttäessä ja tasakaasulla. Se tuntui samantapaiselta jysäykseltä kuin silloin, kun nostaa kytkimen liian nopeasti ja auto hyppää eteenpäin ja kenties sammuu. Ja sitten yksi päivä lähtiessäni töistä kotiin sekoaminen tapahtui taas: kun painoin kytkimen pohjaan ja nostin jalan kaasulta, kierrokset eivät laskeneetkaan, vaan alkoivat seilata reippaasti eestaas. Eikä puhettakaan siitä, että kaasuun olisi vastattu edes puolitosissaan. 

Taas sama juttu. Sain kyydin kotiin, annoin auton murjottaa itsekseen muutaman tunnin, ja palasin illemmalla ajamaan sen toiselle korjaamolle. Taas se toimi jäähdyttyään suht kivasti. Sain taas sijaisauton lainaan, tällä kertaa melko uuden Polon, joka ei tuntunut ihan niin syvältä nolaukselta kuin se Fiesta, mutta perseestä sillä oli silti ajaa. Vihaan etuvetoisia autoja. Etenkin etuvetoisia pieniä autoja. Tuntuu kuin ajaisi nukenrattailla. 

Tällä kertaa jotain vikaa löytyi. Kampiakselin anturin piuha oli jäänyt roikkumaan, ajautunut vesipumpun hihnapyörän väliin ja hankautunut lähes poikki. Sehän se oli niitä pätkimistä ja potkimisia tehnyt. Kyllä vitutti. Anturin vaihtanut kaveri oli jättänyt pois tärkeän osan: muovisen kourun, jonka suojissa johto kulkee moottorin etupuolelta termarikotelon ja vesipumpun välistä ja estää johdon pääsyn liikkuvien osien väliin. Vannoin, etten ikinä enää anna kenenkään kaverin tai kaverinkaverin koskea autooni, vaan teen itse tai vien korjaamolle. 

Vaihdettiin uusi anturi. Tarvike, mutta Siemens; alkuperäistä olisi joutunut odottamaan viikon tai kauemminkin. Kun lähdin korjaamolta, minulla oli paha aavistus. Ja arvatkaa miten kävi? No tällä kertaa pääsin 50 metriä ennen kuin painoin risteyksessä kytkimen pohjaan vaihtaakseni pienempää tupaan... ja VRUMMM! Taas mentiin. Kierrokset pomppasivat yhtäkkiä kahteen ja puoleen tonniin, tipahtivat alas, kiipesivät taas ja jäivät seilaamaan. 

Käänsin auton ympäri jotenkin nykien ja ajoin takaisin. Piti pitää kytkintä puoliksi alhaalla, koska tuo perkele yritti kiihtyä itsekseen, ja aika voimalla vieläpä. Varasin autolleni uuden ajan. Hyppäsin samaan ahtaaseen Poloon ja ajoin kotiin. 

Seuraavana päivänä tuli soitto. Tyhjäkäyntimoottori oli jumissa. Minä olin vähän epäillytkin jonkinlaista imuvuotoa, koska ei yksin kampiakselin anturi oikein voi aiheuttaa niin hurjaa kierrosten humppaamista. Pätkimistä kyllä. Niinpä tyhjäkäyntimoottori putsattiin huolella (ja toivoakseni myös öljyttiin). Kun sain autoni viimein takaisin, ajoin kotiin semmoisessa jännitystilassa, että sain illasta hirveän päänsäryn. 

Kaikki toimi ihan hyvin muutaman päivän. Mutta...

Sitten alkoi nykiminen. Ensin moottorijarrutuksessa. Himmasi, kiihtyi, himmasi, kiihtyi. Ja seuraavaksi kiihdytyksessä: selkeää, mutta aika iisiä nykimistä, lähinnä tuntui siltä kuin joku pytty olisi ollut pimeänä. Ja sahautti pitkään käyntiin kylmänä. Mutta enää ei tullut niitä rajuja pätkimisiä, ja auto kuitenkin liikkui eteen ja taakse eikä sammunut matkalle. Ostin uuden tyhjäkäyntimoottorin ja ajattelin kokeilla vaihtaa sen. 

Tänään käväisin huvikseni P:n luona lukemassa vikakoodit. Ja hih hih, sieltähän tuli ihan uusi: 

Nokka-akselin anturi!!

Kyseinen anturi on vaihdettu viime kesänä. (Tosin se oli tarvikeosa, vaikkakin alan liikkeestä tilattu.) Nyt olisi sitten tutkittava, johtuuko kyseinen vikailmoitus siitä, että anturi on todellakin pimeänä, vai kenties siitä, että vanoksen tiivisteet vuotavat. Vanos on alkanut pitää aika iloista rallatusta viime aikoina, ja olen lukenut, että kun sen tiivisteet pettävät, vikakoodia voi pukata nokan anturista vaikka itse anturissa ei olisi mitään vikaa. Ajoitus alkaa vain pikkuisen heittää, ja ecu tulkitsee sen anturiviaksi. 

Samaan aikaan yksi viime syksynä ostettu Bremin puola pimeni, ja sain takuuvaihtona uuden. Uusikin oli paska jo heti paketista otettaessa ja sai koneen käymään kuin puimuri. Vein senkin takaisin ja odottelen nyt jälleen takuumiehen yhteydenottoa. Onneksi varastossa oli muutama vanha puola, jotka jotenkuten toimivat. 

Hohhoijaa. Mitähän seuraavaksi? Tuntuu, että mitä enemmän korjaan, sitä enemmän tulee lisää vikaa.

Myykää ny jumalauta mulle toimiva auto! >:-(

Ps. Alpinweiss lähti purkuun. Siinä alkoi jo olla niin paljon vikaa, ettei sitä enää kannattanut kunnostaa. Alkaen nyt vaikka vuotavasta lämppärin kennosta ja öljyä itkevästä moottorista...

Lisäys 28.5.:

Tarkemman tutkimisen ja kuuntelemisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että vanos ei suinkaan rallata eikä ratise, vaan nakuttava ääni kuuluu suuttimista. Se + nokan anturin vikakoodi antaa aika vahvan viittauksen siihen suuntaan, että ei todellakaan olisi pitänyt ostaa Meyleä. Minulla on vielä vanha nokan anturi tallella. Kokeilen laittaa sen paikalleen ja katson mitä tapahtuu ennen kuin ostan uuden 140 euroa maksavan orkkisosan.

Vaihdoin omin tassuin venttiilikopan tiivisteen syksyllä 2014, ja koska en silloin vielä tiennyt autoista yhtään mitään, se meni tietenkin päin mäntyä. Tiiviste alkoi vuotaa lähes saman tien uudelleen. Tein pari ratkaisevaa virhettä: en katsonut, että tulpankolojen tiivisteet olivat tasan kohdillaan, enkä vaihtanut pulttien kumiprikkoja. Tällä kertaa tein oikein. Toivottavasti ainakin. Sanon toivottavasti siksi, koska näin vanhan moottorin venakopan tiivisteen vaihdon yksityiskohtiin ei tunnu löytyvän enää yksiselitteistä ohjetta. En löytänyt kunnon ohjeita edes korjauskirjasta. Sain Bemariharrastajien ryhmässä kaksi keskenään ristiriitaista neuvoa ja valitsin niistä sen, joka vaikutti fiksummalta. 

Tässä siis työvaiheet päivitettynä.

1. Poista muovisuojukset suuttimien ja puolien päältä. Tähän tarvitsee kymppimillisen hylsyn ja räikän sekä pienen talttapäisen meisselin, jos pultteja ja ruuveja peittävät lätkät ovat yhä tallessa. Puolien suojakantta irrottaessa pitää hetkeksi poistaa öljyntäyttökorkki, koska koppa ei nouse, jos se on paikallaan. Se kannattaa panna takaisin paikalleen, ettei aukkoon tipahda mitään.

2. Irrota venttiilikopan huohotusletku:

3. Irrota puolien liittimet ja nosta sähköjohdot pois tieltä. Saatat joutua irrottamaan puolien johtoja suojaavan muovikannen, jotta saat piuhat taitettua tarpeeksi taakse. Minä ainakin jouduin. (Tässä vaiheessa ennen piuhojen irrotusta on tietysti hyvä tarkistaa, ettei autossa ole sytytysvirta päällä, ellet halua pikapermanenttia.)

4. Irrottele puolat ja nostele ne pois paikoiltaan. Ne pitää panna takaisin samassa järjestyksessä, joten pidä ne rivissä tai merkitse, mikä oli missäkin pytyssä. Tässä vaiheessa on hyvä tarkistaa puolat halkeamien tai tulpanhattuihin kertyvän öljyn varalta. Puolat voi myös mitata, jos sinulla sattuu olemaan yleismittari: mittaa vastus puolan kahden reunimmaisen pinnin väliltä. Sen pitäisi olla 0.4-0.8 ohmia, 0.9 on vielä siinä rajalla. Jos se on yli tämän lukeman, puola on paskana ja pitää vaihtaa. Halkeilleet puolat pitää myös vaihtaa uusiin, samoin tulpankolossa lillivän öljyn sotkemat tulpanhatut. (Niitä saa KL-varaosilta alle kympillä kappale.) Öljy ei lähde kumisesta hatusta pyyhkimällä, koska se on imeytynyt kumin sisään ja alkaa tihkua kumista ulos aina koneen lämmettyä. Öljyinen tulpanhattu haittaa kipinän kulkua ja saattaa aiheuttaa huomattavia sytytyskatkoksia. 

5. Venttiilikannen keskellä on neljä pulttia, joista kahdessa on kiinni punottu maapiuha. Irrota nämä piuhat -  tarvitset kasimillisen hylsyn - ja paina mieleen missä kohtaa ne olivat kiinni. Sitten voit irrotella kantta kiinni pitävät pultit. Niitä on yhteensä 15, keskellä 4 ja reunoilla 11, ja niissä on kympin kanta.

6. Nosta venttiilikansi pois paikaltaan. Sen pitäisi lähteä helposti, mutta toisinaan sitä saattaa joutua kitkuttelemaan talttapäisellä meisselillä kannen ja tiivisteen välistä. Hyvin varovasti sitten, ettei koppa halkea. Tässä kohtaa huomautan, että olet toivottavasti tekemässä hommia jossain sisätiloissa, jottei mahdollinen sade haittaa tai ettei avonaiseen moottoriin tipahda vaikka kuusenkäpy tai linnunpaska. (Minä jouduin tekemään tämän pihalla, ja juuri kun olin avaamassa venttiilikopan pultteja, alkoi sataa rakeita.)

Tässä vaiheessa voit silmämääräisesti tsekata pakopuolen nokka-akselin ja jakoketjun kunnon. Tässä 360 tkm ajetussa molemmat näyttivät vielä hyviltä. Nokissa ei ollut naarmuja eikä kulumaa, mikä kertoo siitä, että kone on huollettu asianmukaisesti ja on käytetty laadukkaita öljyjä ja öljynsuodattimia. (Kuvissa on jo paikallaan uudet tulpankolojen tiivisteet.)

7. Irrota vanha tiiviste ja puhdista tiivistepinnat hyvin. Jos sinulla on tuuria, vanha tiiviste lähtee yhtenä kappaleena. Jos ei, joudut irrottelemaan sen parin sentin palasina ja toivomaan sormet ristissä, ettei yhtäkään riekaletta tipahda pakonokan tai jakoketjun väliin. Meinaan siinähän sitten kaivelet sieltä jotain sentin mittaista kiveksi kovettunutta kuminpalasta ja yrität olla vahingoittamatta mitään. Venttiilikopan kannen voi puhdistaa asetonilla tai jarrucleanerilla, ja kannattaakin, mutta sylinterikannen puolen tiivistepinnat vain pyyhitään puhtaiksi öljystä ja tiivisteenjämistä vaikka nukkaamattomalla pyyhkeellä tai vipperillä. Sinne ei mitään tököttejä suihkutella. 

8. Irrottele vanhat kumiprikat pultinkoloista ja painele uudet kumiset prikat pultteihin kiinni. Miksikö ne pitää vaihtaa uusiin? No tässä syy:

Vasemmalla vanha, oikealla uusi. Vanha ei enää paina koppaa tarpeeksi hyvin kiinni, joten tiiviste jää vuotamaan. 

9. Laita uusi tiiviste paikalleen. Koneen takapäässä on kaksi puolikuun muotoista uraa, ja tiivisteessä on vastaavasti kaksi puolikuun muotoista palaa. Ne pitää painaa tiukasti paikalleen niin että tunnet napsahduksen. Jotkut tykkäävät laittaa hitusen tiivisteliimaa noihin puolikuihin ja myös koneen etupäähän sekä vanoksen kohdille, mutta itse en tällä kertaa lätrännyt sinne mitään liimoja, joten katsotaan miten se pitää tällä kertaa. Pyöreät tulpankolojen tiivisteet laitetaan uurrepuoli ylöspäin kuvan osoittamalla tavalla, jotta alapuolelle jäävä kumireunus pitää tiivisteen paikallaan. 

Näin päin. Kuvassa vanha tiiviste, joka on kyllä mennyt oikein päin, muttei ole ollut ihan kohdillaan, kuten painaumista näkyy. Tässä kohtaa tuli se ristiriita. Jotkut sanoivat, että kolojen tiiviste pitää laittaa uurrepuoli alaspäin, ja jotkut taas sanoivat että uurrepuoli ylöspäin. Minusta tässä oli enemmän järkeä.

10. Tarkista vielä kerran, että tiiviste istuu oikein paikallaan. Sitten voit laittaa venttilikannen paikalleen, jos se on jo kuivunut kliineristä tai asetonista tai mitä nyt sitten ikinä käytitkään puhdistukseen. Painele uudet kumiprikat venttiilikannen pultteihin ja ruuvaile pultit kevyesti kiinni. Tässä vaiheessa pitää muistaa, minne ne maapiuhapultit tulivat kiinni. Minä laitoin kaikki pultit ensin hollilleen ja sitten kiristin ne aloittaen keskeltä ja jatkaen reunoille. Tässä vielä kiristysjärjestys:

11. Jos tulpankoloihin on vuotanut öljyä (kuten yleensä on, kun kerta olet tiivistettä vaihtamassa), tässä vaiheessa öljy pitää poistaa. Helpoiten saat tulpankolot puhtaiksi puhaltamalla öljyt paineilmalla veks. Tai jos paineilmaa ei ole saatavilla, voit tehdä kuten minä: irrota tulpat, kääräise jokin imukykyinen kankaanriekale räikän jatkovarren tai ison talttapääruuvarin ympärille ja pyörittele sitä kolon pohjalla niin kauan, että öljynjämät ovat imeytyneet kankaaseen. Kunhan vaan pidät huolen siitä, ettei mitään riekaleita tai langanpätkiä pääse putoamaan tulpankolosta männän päälle. Tulpat on toki myös hyvä vaihtaa tässä samalla, jos ne ovat ikääntyneet tai huonon näköiset. (Omat ainakin olivat jo suht karstoittuneet.)

12. Laita puolat paikalleen ja maapiuhat kiinni. Pujottele puolien sähköjohdot takaisin oikeille paikoilleen (+ laita sähköjohtojen suojakansi paikalleen) ja kytke puolien liittimet. Öljykorkki irti, muovikuoret paikalleen, öljykorkki kiinni ja kone käyntiin. 

Kyllä kuulostaa erilaiselta, kun tulpat eivät enää ui öljypaskassa!

Tässä samalla muuten putsailin ilmamassamittarin ja vaihdoin ilmansuodattimen. Niilläkin toimenpiteillä sai vähän pirteämmän kuuloisen moottorin.